Sähköverotus Suomessa
Metsävainio, Päivi (2010)
There are no files associated with this item.
Metsävainio, Päivi
Lapin yliopisto
2010
openAccess
Tiivistelmä
Ensimmäinen sähköön kohdistettu valmistevero esiteltiin Suomessa 1970luvulla. Sittemmin sähköverolainsäädännössä on tapahtunut useita muutoksia. Vuonna 1986 veron kantamisesta luovuttiin kokonaan, kunnes vero palautettiin 1990luvulla. Ennen nykyistä sähköverolakia verotus perustui energialähteiden verottamiseen, nyt vero kohdistuu itse lopputuotteeseen eli sähköön. Nykyisen muotonsa sähköverolaki on saanut vuonna 1997 voimaan tulleilla muutoksilla. Tuolloin säädettiin laki sähkön ja eräiden energiatuotteiden valmisteverosta 30.12.1996/1260. EUjäsenyys vaikutti osaltaan Suomen sähköverojärjestelmään. Sähkö ja eräät muut energiatuotteet tulivat EY:n harmonisoinnin piiriin vuonna 2003 säädetyllä energiaverodirektiivillä. Direktiivi määrittelee yhtenäisen vähimmäisverokannan, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa eri jäsenvaltioiden verokantoja. Sähköveron tavoitteena on verotulojen kerryttäminen, eli se on fiskaalinen vero. Fiskaalisesta luonteesta huolimatta verolla voidaan tavoitella myös ympäristöpoliittisia päämääriä, kuten energian säästön tehostamista. Sähköveroa voidaankin kutsua fiskaaliseksi energiaveroksi. Sähkövero perustuu sähkön kulutukseen luovuttamiseen, pääsääntöinen verovelvollinen onkin sähköverkonhaltija. Sähkövero on porrastettu kahteen veroluokkaan, joista alemman veroluokan veroa maksavat teollisuus ja ammattimainen kasvihuoneviljely. Sähköverolainsäädäntöön kuuluu myös sähköntuotannon tukijärjestelmä. Tukijärjestelmän tarkoituksena on tukea ympäristöystävällisiä tuotantomuotoja, kuten esimerkiksi tuuli tai vesivoimalla tuotettua sähköä. Lisäksi energiaintensiivisillä yrityksillä on mahdollisuus saada palautusta maksamistaan sähkön valmisteveroista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4513]