Perustajaurakoinnin arvonlisäverotus

Abstract

Perustajaurakoinnin arvonlisäverotus on arvonlisäverolain monimutkaisimpia kokonaisuuksia. Monimutkaisuus johtunee pääosin sen yksityis- ja vero-oikeudellisesta poikkeusluonteesta. Perustajaurakoinnissa on huomioitava sekä rakentamispalveluiden oman käytön verotuksen erityissäännökset että verottomien osakeluovutusten säännökset. Tämä tutkielma keskittyykin selvittämään perustajaurakoinnin arvonlisäverotuksen sisältöä. Varsinaisen tutkimusaiheen lisäksi tutkielma auttaa ymmärtämään laajemmin rakennusalan arvonlisäverotuksen kokonaisuutta muun muassa kiinteistön käsitteen määrittelyn ja oman käytön verotuksen selvittämisen avulla. Perustajaurakointiin paneudutaan keskeisesti AVL:n perustajaurakointia koskevan säännöksen kautta, mutta myös veron perusteen ja vähennysoikeuden muodostumisen näkökulmasta. Veron perusten kohdalla keskitytään lähinnä tulkintaa aiheuttaneisiin tilanteisiin kysyen, mitkä kustannukset ovat siihen lopulta laskettavissa. Vähennysoikeuden kohdalla tarkastellaan etenkin jakamisen laskentaperustetta, koska perustajaurakoinnissa kustannuksia syntyy niin verottomasta kuin verollisesta toiminnasta. Tutkielmassa arvioidaan myös arvonlisäverolain perustajaurakointia koskevan sääntelyn yhdenmukaisuutta EU:n arvonlisäverodirektiivin kanssa ja todetaan AVL:n täyttävän sen asettamat vaatimukset varsin hyvin. Vertailevana aineistona tutkielmassa käytetään monin paikoin Ruotsin arvonlisäverolainsäädäntöä.

Merkittävä painoarvo tutkielmassa on arvonlisäverotuksen oikeusperiaatteilla, joiden kautta lain nykytulkintoja arvioidaan ja tietyissä kohdin kyseenalaistetaan. Oikeusperiaatteiden avulla käsitellään etenkin ongelmallista arvonlisäverolaissa perustajaurakoinnille asettua uudisrakentamiseen kohdistumisen vaatimusta, jonka tulkinnassa on perinteisesti tukeuduttu tiukkaan sanamuodon mukaiseen tulkintaan. Se jättää kuitenkin tietyssä määrin tilaa epäneutraalille verotukselle, jota pidetään arvonlisäverotuksen yhtenä suurimpana riskinä. Johtopäätökseni on, että esiintyvä ongelma olisi hallittavissa neutraalisuuden paremmin huomioivalla käsitetulkinnalla. Toinen tutkielmasta oikeusperiaatteiden välityksellä nouseva huomio on edellä esitetystä huolimatta neutraalisuusperiaatteen vahva ja korostunut asema arvonlisäverotuksessa, etenkin rakentamisen kohdalla. Tutkielma havainnollistaa hyvin, kuinka merkittävästi neutraalisuutta pyritään eri tavoin toteuttamaan arvonlisäverojärjestelmän yhtenä kulmakivistä. Kolmantena huomiona työstä voidaan esittää veron kustannusperusteisesta laskentatavasta aiheutuvat ongelmat, joista vähäisin ei ole laskentatavan mahdollinen direktiivin vastaisuus. Ristiriitaa säännösten välillä ei KHO:n tulkinnan mukaan kuitenkaan ole, mutta tuota tulkintaa voidaan perustellusti kritisoida.