Verohallinnon tiedonsaantioikeus ja sen rajoitukset

Abstract

Verohallinnolla on laaja lakiin perustuva tiedonsaantioikeus. Tämän oikeuden vastinparina on yksityisen ja sivullisen laaja tiedonantovelvollisuus verotusta koskevissa asioissa. Verohallinnon tiedonsaantioikeus ja toisaalta edellä mainitut tiedonantovelvollisuudet voivat joskus myös olla ristiriidassa keskenään. Tällöin joudutaan intressipunnintaan, jossa vastakkain asettuvat viranomaisen ja yksityisen oikeudet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Verohallinnon tiedonsaantioikeutta ja toisaalta käsitellään niitä perusteita, jotka voivat johtaa tiedonsaannin rajoittamiseen.

Tutkielman keskeisenä tutkimuskohteena ovat erilaiset tietojen käyttörajoitukset, jotka voivat rajoittaa tietojen käyttöä verotustarkoituksiin. Verotukseen vaikuttavia rajoituksia voi aiheutua esimerkiksi pankki- tai asianajosalaisuudesta ja yksityisyyden suojaan liittyvistä näkökohdista. Tutkielman tarkastelussa yhdistyvät vero- ja informaatio-oikeudellinen näkökulma, sillä myös tietosuojaan liittyviin kysymyksiin on kiinnitetty huomiota. Aiheen käsittelyä on havainnollistettu lukuisilla oikeustapauksilla ja laillisuusvalvojien kannanotoilla.

Tietojen käyttörajoituksiin liittyvä kehitys vaikuttaa osittain ristiriitaiselta. Toisaalta viranomaisen toimivaltuudet ovat lisääntyneet, mikä ilmenee esimerkiksi kansainvälisen verotustietojenvaihdon yhteydessä. Nykyisenkaltainen kehitys on omiaan aiheuttamaan paineita pankkisalaisuuden raottamiselle. Pankkisalaisuuden ohella kansainvälinen trendi kulkee asianajajien salassapitovelvollisuuden kaventamista kohti. Tämä liittyy pääasiassa yhteiskunnallisten tavoitteiden kuten rikoksentorjunnan ja taloudellisen läpinäkyvyyden edistämiseen. Viranomaisten toimivaltuuksien kasvun vastapainona erilaiset tietosuojaan liittyvät kysymykset ovat viime aikoina olleet korostuneesti esillä. Tietosuojan asemaan on kiinnitetty huomiota myös Euroopan laajuisesti, mikä käy ilmi valmisteilla olevasta uudesta tietosuojalainsäädännöstä.