Matkailu-, hotelli-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualan arvonlisäverotus

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään matkailu-, hotelli-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualan arvonlisäverotusta. Ala on arvonlisäverotuksellisesti hyvin mielenkiintoinen laajan oikeudellisen sääntelyn ja moniulotteisen veropohjan takia. Kaikki verokannat ja marginaaliverotus ovat käytössä. Historia auttaa ymmärtämään nykypäivää. Liikevaihtoverojen historia on nähtävä kehittymisprosessina, josta vähintäänkin on otettava huomioon mikä ei toiminut ja minkä takia lakeja jouduttiin uusimaan.

Liittymis- ja jakamisperiaatteen tutkiminen tuottaa suoraan itse tutkimustuloksen, jos pyritään ymmärtämään teorian liittymäpintaa käytäntöön. Tutkimusaineistoa suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on suhteellisen vähän. Euroopan Unionin tuomioistuin on pitkäkestoisesti tuottanut ennakkopäätöksiä, joissa se käsittelee hotelli-, ravintola- ja matkailualaa koskevien tapausten arvonlisäverotusta ko. periaatteiden näkökulmasta.

Mielestäni ruoan tavaraksi ja palveluksi määritteleminen löytämieni ohjeistuksien varassa on mahdollista päästä jo hyvin suureen kattavuuteen erilaisista kokonaisuuksista verotuksen kannalta. Hotelli-, matkailu- ja ravintola-alan oikeuskäytäntö toimisi jopa tutkimustulosten valossa hyvänä lähtökohtana suuremmalle liittämis- ja jakamisperiaatteen määrittelylle.

Ruoan lisäksi vapaa-aikaan liittyvät liikuntapalvelut osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Varsinkin mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen on erittäin vaikea määriteltävä tutkimustulosteni perusteella.

Ruoan arvonlisäverotuksen käsittely tuntuu rauhoittuneen elintarvike ja ravintolapalvelujen verokannan yhdenmukaistuttua. Lähihistoria luo kuvan pitkälti politikoituneesta ongelmasta, jota lähestyessä veropoliittinen tutkimustapa oli tarkoituksenmukaisin.