Verotarkastuskertomus hallinto-oikeudessa : tapaustutkimus verotarkastusten perusteella tehtyjen verotuspäätösten pysyvyydestä hallinto-oikeudessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tapaustutkimuksen keinoin tutkia verotarkastuksiin liittyvien valitusten menestymistä hallinto-oikeudessa. Verotarkastuksiin liittyvillä valituksilla tarkoitetaan verotarkastustaustaisista jälkiverotuspäätöksistä tehtyjä valituksia. Aineistona käytetään hallinto-oikeuden vuonna 2012 antamia päätöksiä, jotka on työssä jaoteltu verolajeittain. Yhteensä päätöksiä on 484 kappaletta.

Tutkimuksessa on tarkoitus muun muassa selvittää, kuinka suuri osa valituksista hyväksyttiin kokonaan tai osittain. Onko havaittavissa eroja eri verolajien välillä ja minkälaisista asioista valituksia ylipäänsä tehdään? Tarkemmalla tasolla on tarkoitus analysoida niitä päätöksiä, joissa verovelvollisen valitus on menestynyt ja selvittää mitkä syyt ovat taustalla. Lisäksi on tarkoitus selvittää, minkälaisin perustein valituksia hyväksyttiin. Onko kyse näyttöön vai tulkintaan liittyvistä seikoista? Onko mahdollisesti osoitettavissa asiakysymyksiä, joita koskeva valitukset menestyivät muita paremmin. Onko verotarkastusyksiköiden välillä eroja? Tutkimusongelmat kumpuavat käytännön työssä esiin nousseista tarpeista selvittää, kuinka suuri osa verotuspäätöksistä kumotaan hallinto-oikeudessa ja mitkä syyt tähän johtavat. Tutkimus on tärkeä erityisesti verotarkastustyön kehittämisen kannalta. Vastaavaa tutkimusta aiheesta ei ole aikaisemmin laadittu. Tutkimus on laadittu Verohallinnon verotarkastusyksikön ohjaus- ja kehittämisyksikön toimeksiantona. Tutkimuksen tekijällä on usean vuoden kokemus käytännön verotarkastustyöstä.

Verolajista riippuen, valituksista hyväksyttiin kokonaan 10–19 %. Valituksista joko kokonaan tai osittain hyväksyttiin 33–41 %. Verotarkastusyksikkökohtaisesti hajonta oli huomattavasti suurempaa ja vaihteli verolajeittain. Valitusten aiheet vaihtelivat luonnollisesti verolajeittain. Yksi merkittävä kaikkia verolajeja yhdistävä tekijä oli näyttökysymykset sekä asioiden riittävä selvittäminen. Verolajista riippuen, noin puolessa hyväksytyistä tapauksista oli kyse asian selvittämiseen ja näytön arviointiin liittyvistä kysymyksistä. Huomioitavaa on, että näyttökysymysten ja oikeuskysymysten erottaminen on toisinaan hankalaa, koska myös oikeudellisen kysymyksen ratkaiseminen vaatii näyttöä tosiseikoista. Asioiden riittävä selvittäminen ja näytön hankkiminen korostuvat erityisesti harmaan talouden verotarkastuksissa. Myös kansainvälistyminen lisää omalta osaltaan haasteita verotarkastukseen. Eräs huomionarvoinen seikka asian selvittämiseen ja näyttökysymyksiin liittyen oli se, että verovelvollinen oli antanut lisänäyttöä vasta hallinto-oikeudessa. Tällaisissa tilanteissa hallinto-oikeus ei useinkaan ottanut näyttöä ensivaiheena arvioitavakseen, vaan palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Näyttökysymysten ohella lain tulkintaan liittyvät kysymykset nousivat esiin hallinto-oikeuden tapausaineistosta. Jos lainsäädännössä on paljon tulkinnanvaraista aluetta, jonka rajojen piirtäminen on jätetty käytännön lainsoveltamisen ja oikeuskäytännön varaan, sillä on väistämättä vaikutuksia yhdenmukaisuuteen lain soveltamisessa.