Veronkorotus ja oikeusperiaatteet siirtohinnoitteluoikaisutilanteissa
Kunnari, Pekka (2014)
Kunnari, Pekka
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201402261025
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201402261025
Tiivistelmä
Lainopillinen tutkielma käsittelee siirtohinnoitteludokumentaatiota oikeusvarmuuden näkökulmasta, keskittyen erityisesti tarkastelemaan veronkorotussäännösten soveltamista siirtohinnoitteluoikaisujen yhteydessä. Tutkielma kuvaa siirtohinnoittelun taustaa ja sisältöä sekä avaa siirtohinnoitteludokumentaatiolle asetettuja vaateita Suomen siirtohintasäädöksissä, OECD:n ohjeissa ja EU:n käytännesäännöissä. Tutkielma kartoittaa vero-oikeudessa vaikuttavia oikeusperiaatteita, painottuen etenkin oikeusvarmuuden käsitteeseen ja sen ilmenemiseen siirtohinnoitteludokumentoinnissa. Tutkielmassa tutkitaan verotusmenettelylain (VML) veronkorotuspykälän soveltamista siirtohinnoitteluoikaisutilanteissa, painottuen VML 32.3 § säädettyjen ”tietensä” ja ”törkeä tuottamus” –käsitteiden merkitykseen.
Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys on, voidaanko siirtohinnoitteludokumentaatiossa oleva puutteellisuus, virhe tai väärä tieto katsoa lähtökohtaisesti tahalliseksi tai törkeäksi huolimattomuudeksi, jonka nojalla voitaisiin jälkiverotustilanteessa soveltaa VML 32.3 §:ää. Toinen tutkimuskysymys on, että miten oikeusperiaatteet, etenkin oikeusvarmuuden tavoite, vaikuttavat VML 32.3 §:n soveltamiseen siirtohinnoitteluoikaisuissa.
Tutkielman johtopäätöksinä todetaan epäselvyys niissä tilanteissa, joissa siirtohinnoitteludokumentin virheellisyys voidaan katsoa olleen törkeän huolimatonta. Väite tahallisuudesta näyttöä. VML 32.3 §:n kategorinen soveltaminen kaikkiin siirtohinnoitteluoikaisuihin ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista ja se rikkoo oikeusperiaatteista legaliteettiperiaatetta niissä tilanteissa, että veronsaajan ei kykene nimenomaisesti osoittamaan verovelvollisen tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Veronkorotusnormien soveltamiseen liittyy oikeusperiaatteille ominaista punnintaa. Veronkorotuspäätösten asiallinen ja huolellinen perusteleminen on osa verovelvollisen oikeusvarmuuden toteutumista.
Tutkielma esittää, että tulisi harkita Verohallinnon yhtenäistämisohjeen päivittämistä veronkorotuksia koskevalta osin ja VML 32 § päivittämistä siten, että ne paremmin huomioisivat siirtohinnoitteluoikaisutilanteisiin liittyvät veronkorotustilanteet.
Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys on, voidaanko siirtohinnoitteludokumentaatiossa oleva puutteellisuus, virhe tai väärä tieto katsoa lähtökohtaisesti tahalliseksi tai törkeäksi huolimattomuudeksi, jonka nojalla voitaisiin jälkiverotustilanteessa soveltaa VML 32.3 §:ää. Toinen tutkimuskysymys on, että miten oikeusperiaatteet, etenkin oikeusvarmuuden tavoite, vaikuttavat VML 32.3 §:n soveltamiseen siirtohinnoitteluoikaisuissa.
Tutkielman johtopäätöksinä todetaan epäselvyys niissä tilanteissa, joissa siirtohinnoitteludokumentin virheellisyys voidaan katsoa olleen törkeän huolimatonta. Väite tahallisuudesta näyttöä. VML 32.3 §:n kategorinen soveltaminen kaikkiin siirtohinnoitteluoikaisuihin ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista ja se rikkoo oikeusperiaatteista legaliteettiperiaatetta niissä tilanteissa, että veronsaajan ei kykene nimenomaisesti osoittamaan verovelvollisen tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Veronkorotusnormien soveltamiseen liittyy oikeusperiaatteille ominaista punnintaa. Veronkorotuspäätösten asiallinen ja huolellinen perusteleminen on osa verovelvollisen oikeusvarmuuden toteutumista.
Tutkielma esittää, että tulisi harkita Verohallinnon yhtenäistämisohjeen päivittämistä veronkorotuksia koskevalta osin ja VML 32 § päivittämistä siten, että ne paremmin huomioisivat siirtohinnoitteluoikaisutilanteisiin liittyvät veronkorotustilanteet.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4417]