Virkaan ansioitunein : tutkimus virkanimitysperusteiden merkityksestä, hierarkiasta ja painotuksesta ansioituneisuuden ja kunnan harkintavallan näkökulmasta

Abstract

Yleiset virkanimitysperusteet – taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto – ulotettiin koskemaan valtion virkojen lisäksi kunnallisia ja muitakin julkisia virkoja vuoden 2000 perustuslain myötä. Uudistuksen jälkeen on kuntien tullut virantäytöissään ottaa huomioon kelpoisuusvaatimusten lisäksi hakijoiden nimitysperusteiden pohjalta arvioitava ansioituneisuus. Sitä, millaiseksi nimitysperusteiden ja ansioituneisuuden suhde kunnan virantäyttöön on muodostunut oikeuskäytännössä, on tutkittu vähän.

Tutkielmassa em.kysymystä selvitetään lainsäädännöllisten lähtökohtien ja oikeuskirjallisuuden kannanottojen lisäksi laajemmin Oulun hallinto-oikeuden ja KHO:n ratkaisukäytännön valossa. Oikeuskäytäntöä on tutkittu ajalta 1.1.2000-27.8.2007. Oikeuskäytännön pohjalta on selvitty 1) ansioituneisuutta nimitysperusteittain: Millä edellytyksillä hakija on ansioituneempi kuin toinen hakija?, 2) nimitysperusteiden hierarkiaa ja painotusta: Onko jokin nimitysperuste/nimitysperusteen sisäinen osa-alue toisia painavampi? Miten painotetaan?, ja 3) suhteessa kunnan harkintavaltaan: Rajoittavako ne ja kuinka kunnan harkintavaltaa? Lisäksi olen selvittänyt, onko ansioituneisuus ja kunnan harkintavalta arvioitu yhtäläisesti eri ja samaa sukupuolta olevien välisissä prosesseissa.

Oikeuskäytännön perusteella nimitysperusteiden painotuksen on tullut olla objektiivista, eikä painottaminen oikeuta poikkeamaan ylivertaisuudesta. Yleensä nimitysperusteista eniten on painotettu kykyä, sitä on pidetty perusteista hierarkkisesti arvokkaimpana. Kyvyn ensisijaisuuden ovat estäneet ainoastaan räikeät erot taito- tai koetellun kansalaiskunnon ansioissa tai objektiivisten perustelujen (kunnan tulee osoittaa, millä tavoin hakijoiden kyvykkyys on selvitetty ja mitkä ovat ne henkilökohtaiset ominaisuudet, joiden vuoksi virkaan valittua on pidetty sopivampana) puuttuminen. Myös viran hierarkkinen asema vaikuttaa painotukseen: Johtavissa viroissa kyky on erityisen tärkeä – KHO on tätä viime aikoina ratkaisuissaan painottanut – muihin perusteisiin nähden, suorittajaviroissa puolestaan taidolla on suurempi merkitys.

Nimitysperusteille on annettu harkintavaltaa rajaava funktio: Harkintavalta on ylitetty, jos on painottettu perusteita epäobjektiivisesti tai syrjäytetty ylivertainen hakija. Oulun hallinto-oikeudessa 25 %:ssa tapauksista on harkintavallan katsottu näiden vuoksi ylitetyn. Eri sukupuolta olevien välillä arviointi on ollut tiukempaa (kumottu 39%) kuin samaa sukupuolta olevien välillä (kumottu 18%). Harkintavallan ylityskynnys on vaihdellut myös viran hierarkkisen aseman perusteella: Johtavien viranhaltijoiden valintoja on kumottu muita virkatyyppejä vähemmän.