Esteellisyys erityisesti hallintolain 28 §:n yleislausekkeen näkökulmasta
Savolainen, Jukka (2011)
There are no files associated with this item.
Savolainen, Jukka
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Suomessa oltiin varsin pitkään ilman hallintoa koskevia esteellisyyssäännöksiä. Hallintoa koskevista erityisistä esteellisyysperusteista säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 voimaan tulleessa hallintomenettelylaissa. Tätä ennen hallinnossa oli esteellisyyskysymysten osalta noudatettu sekavia ja epäyhtenäisiä käytäntöjä; hallinnossa siis noudatettiin tiettyjä esteellisyysperusteita ja periaatteita myös ilman lainsäädännöllistä tukea. Hallintomenettelylailla pyrittiin yhdenmukaistamaan nämä käytännöt ja sitä kautta lisäämään kansalaisten oikeusturvaa ja luottamusta viranomaisten toimintaa kohtaan.
Hyvän hallinnon vaatimukset ovat nousseet viime vuosikymmenen aikana vahvaan roolin hallintoon liittyvässä keskustelussa. Yksi keskeinen hyvän hallinnon oikeusperiaatteista on objektiviteettiperiaate, jonka noudattamisella turvataan hallinnon asiallisuutta, luotettavuutta ja puolueettomuutta. Objektiviteettiperiaate konkretisoituu hallintolain esteellisyyssäädöksissä.
Hallintolain 28 §:ssä määritellään kuusi erityistä esteellisyysperustetta sekä esteellisyyden yleislauseke. Esteellisyysperusteiden monimuotoisuuden takia yleislauseke on välttämättömyys, kaikkia erilaisia esteellisyystilanteita olisi mahdotonta säädellä tarkkaan rajatuilla säädöksillä. Yleislauseke on esteellisyysperusteista tulkinnanvaraisin ja viranomaisilla on yleislauseketta soveltaessaan paljon harkintavaltaa.
Esteellisyyssäädösten tulkintaan liittyy ongelmia: oikeuskäytännön ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen perusteella voidaan sanoa, ettei esteellisyyssäädöksi tulkita kovinkaan yhdenmukaisesti. Varsinkin oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen lausunnoista ja päätöksistä näkyy halu tiukentaa esteellisyyssäädösten tulkintaa.
Tutkielmassa keskitytään erityisesti yleislausekkeen tulkintaan liittyviin kysymyksiin ja siitä esitettyihin tulkintaperiaatteisiin, joita käydään yksityiskohtaisesti läpi muun muassa oikeuskirjallisuuden ja lukuisten oikeustapausten avulla.
Hyvän hallinnon vaatimukset ovat nousseet viime vuosikymmenen aikana vahvaan roolin hallintoon liittyvässä keskustelussa. Yksi keskeinen hyvän hallinnon oikeusperiaatteista on objektiviteettiperiaate, jonka noudattamisella turvataan hallinnon asiallisuutta, luotettavuutta ja puolueettomuutta. Objektiviteettiperiaate konkretisoituu hallintolain esteellisyyssäädöksissä.
Hallintolain 28 §:ssä määritellään kuusi erityistä esteellisyysperustetta sekä esteellisyyden yleislauseke. Esteellisyysperusteiden monimuotoisuuden takia yleislauseke on välttämättömyys, kaikkia erilaisia esteellisyystilanteita olisi mahdotonta säädellä tarkkaan rajatuilla säädöksillä. Yleislauseke on esteellisyysperusteista tulkinnanvaraisin ja viranomaisilla on yleislauseketta soveltaessaan paljon harkintavaltaa.
Esteellisyyssäädösten tulkintaan liittyy ongelmia: oikeuskäytännön ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen perusteella voidaan sanoa, ettei esteellisyyssäädöksi tulkita kovinkaan yhdenmukaisesti. Varsinkin oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen lausunnoista ja päätöksistä näkyy halu tiukentaa esteellisyyssäädösten tulkintaa.
Tutkielmassa keskitytään erityisesti yleislausekkeen tulkintaan liittyviin kysymyksiin ja siitä esitettyihin tulkintaperiaatteisiin, joita käydään yksityiskohtaisesti läpi muun muassa oikeuskirjallisuuden ja lukuisten oikeustapausten avulla.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]