Kuntalaisen aloiteoikeus – aloiteoikeuden sääntely ja aloitteet käytännössä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan aloiteoikeuden sääntelyä, hallinto-oikeudellista luonnetta, aloitteiden käsittelyssä sovellettavaa menettelyä, aloitteita kunnissa ja aloiteoikeuden sääntelyä Suomen lainsäädännön lisäksi kahdessa eri valtiossa. Pääpaino tutkimuksessa on kotimaisen lainsäädännön selvittämisellä, mutta tutkielmaan sisältyy myös oikeusvertaileva osuus aloiteoikeuden sääntelystä Ruotsissa ja Saksassa sekä empiirinen osuus, jonka tutkimusaineisto muodostuu kuuden suomalaisen ja yhden ruotsalaisen kunnan aloitteita koskevista materiaaleista vuosilta 2008–2010.

Aloiteoikeus on perinteinen kuntalaisen osallistumisen ja vaikuttamisen menetelmä, ja se on myös ajankohtainen suoran demokratian menetelmien ollessa kehittämistarpeiden arvioinnin kohteena. Aloiteoikeutta säännellään kuntalaissa yleispiirteisesti, eikä sen tulkinnasta ole juuri tehty johtopäätöksiä. Aloiteoikeuteen liittyykin eräitä laintulkinnallisia epäselvyyksiä, kuten aloiteoikeuden laajuus ja aloitteiden käsittelyyn liittyvät velvollisuudet.

Aloitteiden määrät ja käsittelytavat vaihtelivat kunnittain. Suosituimmat aloitteiden aiheet olivat pääasiallisesti maankäyttöön ja ympäristöön sekä kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvät asiat. Aloitteiden menestyminen oli heikkoa, sillä korkeintaan neljännes aloitteista toteutui ja vähintään puolet aloitteista ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Ruotsalaisessa kunnassa tehdyt aloitteet muistuttivat suurimmaksi osaksi suomalaisissa kunnissa tehtyjä aloitteita niin niiden aiheiden kuin menestymisenkin osalta. Kaikissa kunnissa aloitteiden menestymiseen vaikuttivat keskeisesti muun muassa kunnan erilaiset suunnitelmat, minkä vuoksi aloitteiden merkitys näyttääkin olevan ennen kaikkea periaatteellinen.