Perustevalitus oikeussuojakeinona
Mäkeläinen, Pirjo (2012)
There are no files associated with this item.
Mäkeläinen, Pirjo
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
Tutkielma kuvaa perustevalituksen sisältöä oikeussuojakeinona. Tutkimus selvittää perustevalitusta menetelmänä sekä perustevalituksen asettumista muiden oikeussuojakeinojen joukkoon. Perustevalituksen yleisenä funktiona on oikeusriidan ratkaiseminen ja oikeussuojan antaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan perustevalitusta yhtenä hallintoprosessin osa-alueena sekä vertaillaan perustevalituksen ja hallintoriitamenettelyn sisältöjä. Tutkimus sisältää oikeushistoriallisen osuuden hallintoprosessin ja perustevalituksen historiasta sekä oikeusvertailevan osuuden joka muodostuu Ruotsin hallintoprosessin sisällöstä.
Tutkimuksen lähestymistapa on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Perustevalitusta säätelee kaksi keskeistä lakia: laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta ja hallintolainkäyttölaki. Tutkimus perustuu pääasiassa oikeuskirjallisuuteen, lainsäädäntövalmisteluasiakirjoihin sekä oikeuskäytäntöön. Tutkimuksen aihepiiriä tarkastellaan oikeusturvanäkökulmasta.
Perustevalitus on erityinen muutoksenhakumuoto, jonka kohteena on julkinen saatava, kuten vero tai julkinen maksu. Perustevalitus voidaan tehdä sillä perusteella, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti taikka että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut erehdys tai menettelyvirhe. Perustevalitusaika on tavallista valitusaikaa olennaisesti pidempi. Perustevalituksen vanhentumisaika on viisi vuotta sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Perustevalitusten määristä on vaikea saada tarkkoja tilastotietoja koska perustevalituksia ei tilastoida erikseen sillä nimellä. Perustevalituksen käyttö vero-oikaisuna on menettänyt alkuperäisen merkityksensä varsinaisen säännönmukaisen valitusajan pidennyttyä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että perustevalitus on edelleen käytössä oleva ja tarpeellinen oikeussuojakeino. Nykyisin perustevalitusta käytetään erityisesti valitettaessa kuntien perimistä maksuista, joista tavallisimpia ovat mm. pysäköintivirhemaksut ja sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksut.
Tutkimuksen lähestymistapa on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Perustevalitusta säätelee kaksi keskeistä lakia: laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta ja hallintolainkäyttölaki. Tutkimus perustuu pääasiassa oikeuskirjallisuuteen, lainsäädäntövalmisteluasiakirjoihin sekä oikeuskäytäntöön. Tutkimuksen aihepiiriä tarkastellaan oikeusturvanäkökulmasta.
Perustevalitus on erityinen muutoksenhakumuoto, jonka kohteena on julkinen saatava, kuten vero tai julkinen maksu. Perustevalitus voidaan tehdä sillä perusteella, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti taikka että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut erehdys tai menettelyvirhe. Perustevalitusaika on tavallista valitusaikaa olennaisesti pidempi. Perustevalituksen vanhentumisaika on viisi vuotta sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Perustevalitusten määristä on vaikea saada tarkkoja tilastotietoja koska perustevalituksia ei tilastoida erikseen sillä nimellä. Perustevalituksen käyttö vero-oikaisuna on menettänyt alkuperäisen merkityksensä varsinaisen säännönmukaisen valitusajan pidennyttyä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että perustevalitus on edelleen käytössä oleva ja tarpeellinen oikeussuojakeino. Nykyisin perustevalitusta käytetään erityisesti valitettaessa kuntien perimistä maksuista, joista tavallisimpia ovat mm. pysäköintivirhemaksut ja sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksut.
Kokoelmat
- Pro gradut [3936]