Lapsen oikeuksien rajoittamisesta sijaishuollossa

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitellään lapsen oikeuksien rajoittamista sijaishuollossa. Tutkimusaineistona on käytetty aiheeseen liittyviä säädöksiä, kirjallisuutta, oikeustapauksia sekä valtioneuvoston oikeuskanslerin että eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja ja lausuntoja. Tutkielma on rakennettu siten, että ensimmäisessä osassa käsitellään lyhyesti lastensuojelun historiaa Suomessa. Toisessa osassa tutustutaan lapsen oikeuksien normatiiviseen perustaan. Kolmannessa osassa selitetään perusoikeuksien yleisiä rajoittamisedellytyksiä. Neljännessä osassa perehdytään lastensuojelulain 11 luvun säädöksiin eli niihin pykäliin jotka käsittelevät lapsen oikeuksien rajoittamista sijaishuollossa. Säädösten edellytysten ja menettelyn lisäksi käytännön ongelmatilanteita esitellään oikeus- ja lainvalvontatapausten avulla.

Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä ovat; yhteydenpidon rajoittaminen ja lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättäminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilönkatsastus ja henkilöntarkastus, omaisuuden, tilojen ja lähetyksen tarkastaminen, sekä lähetyksen luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito. Lapsen oikeuksien rajoittaminen sijaishuollossa on julkisen vallan käyttöä, ja silloin lastensuojelulain edellyttämiä menettelysääntöjä on noudatettava. Tehdyistä rajoitustoimenpiteistä on tehtävä asianmukainen hallintopäätös rajoitustoimenpidesäädöksen niin edellyttäessä. Asianmukainen menettely ja päätöksen antaminen ovat omiaan takaamaan lapsen ja hänen läheistensä oikeusturvaa.

Tutkimusaineistosta ilmeni että rajoitustoimenpiteitä käytettäessä oli usein rikottu lapsen ja hänen läheistensä oikeuksia. Rajoitustoimenpiteitä oli käytetty lapsille jotka ovat olleet avohuollossa sekä lasten läheisille joihin rajoituksia ei voi kohdistaa. Päätöksiä oli jätetty tekemättä, päätöksistä oli puuttunut perusteluita, päätöksiä oli tehty ja tiedoksi annettu viiveellä. Joissakin tapauksissa rajoitustoimenpiteitä oli selkeästi käytetty rangaistuksena, mitä ne eivät saa olla, rajoitustoimenpiteiden tulee olla hoidollisia. Lukuisat virheellistä menettelyä kuvaavat tapaukset 2000- luvulta kertovat siitä, että jotkut lastensuojelutyön ammattilaiset, eivät ota lapsen oikeuksia sillä vakavuudella, kuin pitäisi. Ehkä aatteissa on edelleen entisaikojen käsitys lastensuojelulaitoksesta pahatapaisten lasten rangaistuslaitoksena.