Merenkulun valvonta

Abstract

Tutkimuksessa kootaan yhteen pääasiat merenkulun viranomaisvalvonnasta. Siinä selvitetään, mitkä merenkulun osa-alueet ovat valvonnan kohteina, mitkä viranomaistahot valvontaa suorittavat ja miten nämä viranomaiset on organisoitu, miten valvonta käytännössä tapahtuu, mikä on se säädöspohja, joka perustaa valtuudet valvontatoiminnalle, asettaa vaatimukset valvonnan kohteille ja sääntelee viranomaisten toimintaa, mitkä ovat viranomaisten toimivaltuudet ja millainen on valvottavien oikeusturva.

Tutkimusaineisto painottuu virallislähteisiin. Kansallisten säädösten sisältöä arvioidaan ja tulkitaan lainvalmisteluaineiston valossa sekä suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin, EU-sääntelyyn ja hallinto-oikeuden yleislakeihin. Lähdeaineistona käytetään myös viranomaisten julkaisuja kuten verkkosivuja ja tiedotteita sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselmia. Tulkinta-apua haetaan myös yleishallinto-oikeudellisesta oikeuskirjallisuudesta. Tutkimuksessa tuodaan esiin myös oikeustilan kehitys.

Valvonnan toteutusmuotoja ovat kulun valvonta alusliikennepalvelun ja ilmoittautumisvelvollisuuksien muodossa, satamavaltiotarkastukset, alusten katsastukset, aluksista ja merenkulkijoista pidetyt rekisterit, turvallisuustutkinta, miehityksen ja miehistön pätevyyksien kontrollointi, turvatoimisäännöstön mukainen valvonta, aluksen turvallisuusjohtamisjärjestelmään liittyvä valvonta sekä ympäristönsuojeluun ja vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä valvonta erilaisine todistuksineen ja tarkastuksineen. Valvontaviranomaisista tärkeimmät ovat Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Liikennevirasto, jotka toimivat liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa. Toimivaltuuksista, velvollisuuksista ja asianosaisten oikeusturvasta säädetään eriytetysti alan erityislaeissa sekä hallinnon yleislaeissa.