Suulliset käsittelyt yleisissä hallintotuomioistuimissa : suullisesta kuulustelusta kohti modernia suullista käsittelyä

Abstract

Menettely hallintotuomioistuimessa on pääsääntöisesti kirjallista. Kirjallista menettelyä täydentämään hallintotuomioistuin voi nykyisin kuitenkin toimittaa myös suullisen käsittelyn. Ensimmäistä kertaa suulliset käsittelyt ilmaantuivat lainsäädäntötoimin osaksi hallintolainkäyttömenettelyä 1900-luvun puolivälin jälkeen, jolloin laissa lääninoikeudesta (52/1955) säädettiin suullisen kuulustelun toimittamisesta lääninoikeudessa. Uudesta sääntelystä ja sen kehittämisestä huolimatta suulliset käsittelyt pysyivät hallintoprosessissa pitkään harvinaisina, vaikka erinäisiä toimenpiteitä suullisten käsittelyjen toimittamisen lisäämiseksi tehtiinkin. Vasta 1990- luvulla Euroopan ihmisoikeussopimukseen (SopS 18–19/1990) liittymisen ja hallintolainkäyttölain (586/1996) säätämisen johdosta suullisen käsittelyn voidaan katsoa saavuttaneen nykyisen asemansa osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä hallintotuomioistuimissa.

Tutkielma kuuluu hallintoprosessioikeuden alaan, ja sen toteutus on oikeusdogmaattinen. Lisäksi tutkielmassa on käytetty oikeushistoriallista ja oikeusvertailevaa lähestymistapaa. Oikeusvertailu kohdistuu pääasiassa Ruotsin ja Saksan hallintolainkäyttöjärjestelmiin. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti suullista käsittelyä, mutta täydentävästi myös katselmusta, koskevan lainsäädännön ja sen tulkinnan kehittymistä aina ensimmäisestä suullista kuulustelua lääninoikeudessa koskeneesta säännöksestä nykyiseen oikeustilaan saakka. Lisäksi tutkielmassa selvitetään niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet näiden lainsäädäntömuutosten taustalla ja sitä, kuinka nämä lainsäädäntömuutokset ovat vaikuttaneet suullisten käsittelyjen ja katselmusten asemaan käytännössä. Tämän lainsäädännön kehityspiirteitä kuvaavan näkökulman kautta tutkielmassa pyritään lopulta vastaamaan kysymykseen siitä, miltä suullisten käsittelyjen tulevaisuus osana hallintoprosessia mahdollisesti tulee näyttämään, ja miltä sen tulisi näyttää.

Tutkielmassa toteutetun tarkastelun perusteella voidaan todeta, että nykyinen suullisia käsittelyjä koskeva sääntely on varsin hyvällä tasolla. Suullinen käsittely on saavuttanut vakaan aseman osana suomalaista hallintoprosessia täyttäen samalla pääpiirteissään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset. Tästä huolimatta eräät asiat vaativat kuitenkin myös tulevaisuudessa huomiota ja kehittämistä. Ensinnäkin suullisia käsittelyjä koskeva lainsäädäntö vaatii vielä kehittämistä muun muassa hallinto-oikeuksien välisten menettely- ja tulkintaerojen kaventamiseksi sekä hallintooikeusverkoston supistamisen läheisyysperiaatteen toteuttamiselle aiheuttamien haasteiden vuoksi. Näihin asioihin on pyritty osittain jo vaikuttamaan ehdotuksessa laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, jonka jatkovalmistelu on parhaillaan vireillä oikeusministeriössä. Lainsäädännön kehittämisen lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä myös hallintotuomioistuinten sisäisiin näkemyksiin, sillä myös hallintotuomioistuinten sisäisissä asenteissa ja tottumuksissa sekä suullisten käsittelyjen käyttömahdollisuuksien ymmärtämisessä ja kohdentamisessa on ilmennyt vielä kehitettävää.