Kansainvälinen tuomioistuin aseellista voimankäyttöä koskevien normien tulkinnan kehittäjänä
Holopainen, Kero (2007)
Holopainen, Kero
Lapin yliopisto
2007
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011251013
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011251013
Tiivistelmä
Kansainvälinen tuomioistuin on jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan ratkaissut päätöksillään valtioiden välisiä riitoja. Osapuolten välisten riitojen ratkaisemisen lisäksi Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset ovat olleet merkittäviä myös toisessa suhteessa. Ne ovat vaikuttaneet kansainvälisen oikeuden kehitykseen. Tulkitsemalla ja soveltamalla sisällöltään epäselviä kansainvälisen oikeuden normeja Kansainvälinen tuomioistuin on päätöksissään selventänyt näiden normien sisältöä ja tuomioistuimen nauttiman arvovallan ansiosta valtiot ovat yleensä olleet valmiita hyväksymään tuomioistuimen esittämät tulkinnat.
Tässä tutkielmassa on tarkoituksena selvittää, miten Kansainvälinen tuomioistuin on kehittänyt aseellista voimankäyttöä koskevia normeja päätöksiensä kautta. Tässä tarkoituksessa perehdytään Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisemiin aseellista voimankäyttöä koskeneisiin riita-asioihin ja tuomioistuimen niissä antamiin päätöksiin. Tutkielmassa tarkasteltavat tapaukset ovat Corfu Channel Case vuodelta 1947, Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua vuodelta 1984, Case Concerning Oil Platforms vuodelta 1992 ja Case Concerning Armed Activities on the Territory of the Congo vuodelta 1999.
Aseellista voimankäyttöä koskeneissa riita-asioissa antamissaan päätöksissä Kansainvälinen tuomioistuin on esittänyt kantansa useisiin keskeisimpiin aseellista voimankäyttöä koskeviin tulkintaongelmiin ja selventänyt tätä kautta aseellista voimankäyttöä koskevien normien sisältöä. Kansainvälinen tuomioistuin on päätöksissään muun muassa vahvistanut aseellisen voimankäytön kiellon olevan voimassa YK:n peruskirjan ohella myös tapaoikeudellisena normina, hylännyt YK:n peruskirjan 2(4) artiklan suppean tulkinnan, selventänyt aseellisen itsepuolustuksen ja kollektiivisen itsepuolustuksen erityisiä edellytyksiä, sekä tarkastellut valtion itsepuolustusoikeuden kannalta keskeisen aseellisen hyökkäyksen käsitteen sisältöä.
Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksissään omaksumat tulkinnat eivät ole olleet millään tavoin vallankumouksellisia aseellista voimankäyttöä koskevien normien tulkinnan kehityksen kannalta. Niillä on kuitenkin ollut kiistatta merkitystä aseellista voimankäyttöä koskevien normien tulkinnan kehityksen kannalta. Tuomioistuin on jatkuvasti korostanut aseellisen voimankäytön kiellon kattavuutta. Samalla tuomioistuin on myös täsmentänyt aseellisen voimankäytön sääntelyn yksityiskohtia.
Tässä tutkielmassa on tarkoituksena selvittää, miten Kansainvälinen tuomioistuin on kehittänyt aseellista voimankäyttöä koskevia normeja päätöksiensä kautta. Tässä tarkoituksessa perehdytään Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisemiin aseellista voimankäyttöä koskeneisiin riita-asioihin ja tuomioistuimen niissä antamiin päätöksiin. Tutkielmassa tarkasteltavat tapaukset ovat Corfu Channel Case vuodelta 1947, Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua vuodelta 1984, Case Concerning Oil Platforms vuodelta 1992 ja Case Concerning Armed Activities on the Territory of the Congo vuodelta 1999.
Aseellista voimankäyttöä koskeneissa riita-asioissa antamissaan päätöksissä Kansainvälinen tuomioistuin on esittänyt kantansa useisiin keskeisimpiin aseellista voimankäyttöä koskeviin tulkintaongelmiin ja selventänyt tätä kautta aseellista voimankäyttöä koskevien normien sisältöä. Kansainvälinen tuomioistuin on päätöksissään muun muassa vahvistanut aseellisen voimankäytön kiellon olevan voimassa YK:n peruskirjan ohella myös tapaoikeudellisena normina, hylännyt YK:n peruskirjan 2(4) artiklan suppean tulkinnan, selventänyt aseellisen itsepuolustuksen ja kollektiivisen itsepuolustuksen erityisiä edellytyksiä, sekä tarkastellut valtion itsepuolustusoikeuden kannalta keskeisen aseellisen hyökkäyksen käsitteen sisältöä.
Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksissään omaksumat tulkinnat eivät ole olleet millään tavoin vallankumouksellisia aseellista voimankäyttöä koskevien normien tulkinnan kehityksen kannalta. Niillä on kuitenkin ollut kiistatta merkitystä aseellista voimankäyttöä koskevien normien tulkinnan kehityksen kannalta. Tuomioistuin on jatkuvasti korostanut aseellisen voimankäytön kiellon kattavuutta. Samalla tuomioistuin on myös täsmentänyt aseellisen voimankäytön sääntelyn yksityiskohtia.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4494]