Kuolemantuomio kansainvälisessä oikeudessa

Abstract

Tutkielman aiheena on ollut selvittää, onko olemassa kansainvälisen oikeuden tapaoikeudellista tai jopa jus cogens -normia, joka kieltää kuolemantuomion käyttämisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli pohtia kansainvälisten sopimusten ja valtioiden käytännön kautta tapaoikeudellisten normien olemassaoloa. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin suhtautuminen kuolemantuomioon tapaoikeudellisen normin osoittimena.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista ja oikeushistoriallista tarkastelutapaa. Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisiä sopimuksia ja voimassa olevaa oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa käydään läpi kuolemantuomion historiaa yleisesti ja kuolemantuomion lakkauttamispyrkimysten historiallista kehitystä.

Käytännön tasolta ei voida sanoa, että enemmistö valtioista olisi kuolemantuomion lakkauttamisen kannalla. Huomioitavaa kuitenkin on, että vain pieni osa valtioista enää aktiivisesti tuomitsee kuolemaan ja panee teloituksia täytäntöön. Tutkielman perusteella voidaan nähdä, että on olemassa suuntaus kuolemantuomion lakkauttamiseen.

Tutkielmassa käy ilmi, että mitään suoranaista tapaoikeudellista kuolemantuomion kieltoa ei ole olemassa. Samoin kuin jus cogens -normit eivät täysin kiellä kuolemantuomion käyttämistä. Kuitenkin kuolemantuomion käytölle voidaan nähdä olevan tiettyjä rajoituksia, joita voidaan pitää tapaoikeutena. Tutkimuksen mukaan kuolemantuomiota tulisi soveltaa vain vakaviin rikoksiin ja sitä ei saa ottaa uudelleen käyttöön, jos valtio on sen jo kertaalleen lakkauttanut. Kuolemaan ei saa tuomita raskaana olevia naisia, pienten lasten äitejä, mielenvikaisia, alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista, ja tuomioistuimen tulee noudattaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita. Tuomion täytäntöönpanoa odottavan olosuhteet voivat olla myös sellaiset, että ne rikkovat kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltoa