Lapsikaappaus oikeudellisena ilmiönä

Abstract

Tutkielman tavoitteena on systematisoida ja analysoida lapsikaappausta koskevaa sääntelyä ja ratkaisutoimintaa lapsikaappausilmiön syvällisempää ymmärtämistä varten. Tutkielmassa tarkastellaan lapsikaappausilmiötä pääasiassa perus- ja ihmisoikeudellisen, kansainvälisyksityisoikeudellisen ja rikosoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Metodi tutkielmassa on lainopillinen.

Lapsikaappaus on vakava ihmisoikeusloukkaus ja yksi perheväkivallan muoto. Kaappaustapaukset liittyvät yleensä läheisesti vanhempien välillä kärjistyneisiin huoltajuuskiistoihin tai muuten tulehtuneisiin perhetilanteisiin. Kansainvälinen lapsikaappaus on kyseessä, kun lapsi on viety ulkomaille ilman toisen huoltajan suostumusta tai jätetty palauttamatta sieltä tapaamisoikeuden päätyttyä. Haagin sopimus on osoittautunut tehokkaimmaksi oikeudelliseksi instrumentiksi lapsikaappausten selvittämisessä. Haagin sopimuksen pääasiallisia tavoitteita ovat: lapsen nopea palauttaminen hänen alkuperäiseen asuinvaltioonsa, lapsen asuinvaltion toimivallan turvaaminen huoltoa koskevassa asiassa sekä lapsen vapaaehtoisen palauttamisen tukeminen. Lapsikaappausten selvittämisessä ja ratkaisemisessa tulee aina ensisijaisesti huomioida lapsen etu.

Haitallisen lapsikaappausilmiön ennaltaehkäisy ja tehokas selvittäminen edellyttävät muun muassa toimivien sopimusjärjestelyiden aikaansaamista ei-sopimusvaltioiden kanssa, yhteistyön kehittämistä eri viranomaisten välillä sekä lainsäädännöllisiä uudistuksia. Lisäksi lapsikaappausriskin minimointi ja ennakointi edellyttävät sovinnollisen ja oikeudenmukaisen huoltopäätöksen turvaamista sekä eri tieteenalojen asiantuntemuksen hyödyntämistä.