Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen, toimivalta ja nykytila

Abstract

Kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) on ensimmäinen pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin. Tuomioistuin sijaitsee Haagissa, Alankomaissa. Tuomioistuin on perustettu ns. Rooman perussäännöllä, joka on muodoltaan ja oikeudellisilta vaikutuksiltaan osapuoliaan sitova valtiosopimus.

Tie pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseksi on ollut pitkä prosessi. Toisen maailmansodan jälkeen on perustettu useita sotarikostuomioistuimia rankaisemaan tietyistä sotarikoksista. Vaikka Kansainvälinen rikostuomioistuin rakentuu näiden aikaisempien tuomioistuinten perinnölle, se eroaa osin huomattavastikin edeltäjistään.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntö hyväksyttiin Roomassa heinäkuussa 1998 ja se tuli voimaan 1.7.2002. Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta on rajoitettu ajallisesti ja toimivaltaan kuuluvat vain tietyt kansainväliset rikokset. Nämä Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat varsinaiset kansainvälisen oikeuden vastaiset rikokset ovat usein hyvin laajamittaisia, joten tuomioistuimella on käytännössä mahdollisuus tuomita vain valikoiduista kansainvälisistä rikoksista. Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta kattaa joukkotuhonnan, rikokset ihmisyyttä vastaan sekä sotarikokset. Lisäksi ns. hyökkäysrikos tuli toimivallan piiriin sen jälkeen, kun sopimusvaltioiden kokous vuonna 2010 täydensi perussääntöä hyökkäysrikoksen osalta.

Tuomioistuimen toiminnan lähtökohtana on niin sanottu toissijaisuusperiaate. Jos kansallinen tuomioistuin on haluton tai kykenemätön tehokkaasti huolehtimaan tutkinnasta ja syyttämisestä, tuomiovalta siirtyy kansainväliselle tuomioistuimelle.

Joulukuussa 2011, 120 valtiota on allekirjoittanut Rooman perussäännön. Näistä 33 on Afrikasta, 18 Aasiasta, 18 Itä-Euroopasta, 26 Etelä-Amerikasta (Latinalainen Amerikka ja Karibia) ja 25 Länsi-Euroopan ja muiden maiden valtioita. Rooman perussääntöön on siis sitoutunut valtioiden selvä enemmistö. Kuitenkin esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. Näiden ja muiden perussääntöön sitoutumisprosessin ulkopuolelle jääneiden valtioiden poissaolo vähentää merkittävällä tavalla kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnan vaikuttavuutta. Vastahakoisten valtioiden katsotaan olevan suurimpana esteenä Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan toteutumiselle.