Valtiosopimus ja suvereniteetti : yleissopimus lapsen oikeuksista Nepalissa

Abstract

Tutkimuksella selvitettiin, kahden suvereniteetti-teorian avulla, miten lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano Nepalissa (sopimusvaltio), on vaikuttanut valtion suvereniteettiin. Samalla tarkasteltiin laajemmin suvereniteetin joustavuutta täytäntöönpanon eri tasoilla. Tutkimuksella otettiin kantaa myös siihen, miten oikeutettu, väitetysti länsimaisiin arvoihin pohjautuva yleissopimus on sopimusvaltiossa, jonka arvoperusta nojautuu pääosin hindulaiseen maailmankatsomukseen. Tutkimuksen lopuksi tarkasteltiin sopimusvaltion edellytyksiä saavuttaa lapsen ihmisoikeuksien tosiasiallinen yleismaailmallisuus.

Yleissopimuksen täytäntöönpano ei, chunk-teorian valossa, vaikuttanut sopimusvaltion suvereniteettiin. Chunk-teorian mukainen suvereniteetti-käsitys johdetaan puhtaasti oikeudellisista tosiseikoista, eikä käytännön toiminnalle anneta merkitystä, arvioitaessa kysymystä valtion suvereniteetista.

Basket-teorian mukaiseen suvereniteettiin, yleissopimuksen täytäntöönpano vaikutti heikentävästi. Basket-teoriassa suvereenisuuden mittarina on se, miten itsenäisesti ja tehokkaasti valtio suoriutuu velvollisuuksistaan. Sopimusvaltion suvereenisuuden astetta heikensi yleissopimuksen täytäntöönpanon tehostamiseksi tehty yhteistyö, sopimusvaltion hallitukseen nähden, ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Sopimusvaltion suvereniteetti ei joustanut täytäntöönpanoon liittyvien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten toimien osalta. Täytäntöönpanon varsinaisessa käytännön toteutuksessa, sopimusvaltion suvereniteetti osoitti mukautumiskykynsä. Joustovara tällä tasolla oli varsin merkittävä.

Sopimusvaltion oma arvoperusta ja yleissopimuksen normatiivinen arvoperusta ovat lähtökohtaisesti täysin yhteensopimattomia, minkä perusteella yleissopimus ei löytäisi oikeutusta Nepalissa. Valtiosopimusoikeuden perusteiden valossa yleissopimus on kuitenkin täysin oikeutettu lapsen ihmisoikeuksia turvaava instrumentti tutkimuskohteena olleessa sopimusvaltiossa.

Sopimusvaltion tietyt kulttuurisidonnaiset toimintatavat osoittautuivat yleissopimuksen normatiivisen arvoperustan valossa haitallisiksi. Toimintatavat eivät olleet yhteensovitettavissa tosiasialliseen yleismaailmallisuuteen, koska niiden seurauksena tietyt ihmisryhmät jäisivät vaille ihmisoikeuksien suojaa. Ainoaksi mahdollisuudeksi saavuttaa lapsen ihmisoikeuksien tosiasiallinen yleismaailmallisuus Nepalissa, on muuttaa itse toimintatapoja. Muutosvaatimus koskee muun muassa kastiin perustuvaa syrjintää, lapsiavioliittoja, lapsityövoiman käyttöä sekä Deuki-perinnettä, jossa tyttölapsia uhrataan jumalille ja/tai jumalattarille.