Rikokset ihmisyyttä vastaan : tunnusmerkistön ja tekomuotojen muotoutuminen
Kukkonen, Iiris (2013)
There are no files associated with this item.
Kukkonen, Iiris
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201301161005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201301161005
Tiivistelmä
Rikoksilla ihmisyyttä vastaan tarkoitetaan eräitä vakavimpia kansainvälisiä rikoksia, joiden katsotaan koskettavan koko kansainvälistä yhteisöä. Vuonna 2002 voimaan tulleen Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaan teko on rikos ihmisyyttä vastaan, kun se tehdään osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä ja hyökkäyksestä tietoisena. Tällaisia tekoja ovat esimerkiksi murha, tuhoaminen ja seksuaalisen väkivallan eri muodot.
Ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten määritelmä ei ole aina ollut samansisältöinen, vaan se on muotoutunut nykyiseensä erityisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikakautena. Toisen maailmansodan voidaan katsoa olevan käännekohta ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten luokittelemisessa itsenäisiksi kansainvälisen oikeuden vastaisiksi rikoksikseen. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää sitä kehityskulkua, miten rikosten ihmisyyttä vastaan tunnusmerkistö on muotoutunut nykyiseen muotoonsa etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Keskeisessä roolissa tunnusmerkistön muotoutumisessa ovat olleet Nürnbergin sotarikostuomioistuimen toiminta toisen maailmansodan jälkeen sekä Ruandan ja Jugoslavian kansainvälisten sotarikostuomioistuinten perustamiset 1990-luvulla. Tutkielmassa vertaillaan, miten ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten tunnusmerkistö on muotoutunut kansainvälisten rikostuomioistuinten perussäännöissä ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa.
Rooman perussääntö kriminalisoi rikoksina ihmisyyttä vastaan yhteensä 11 erilaista tekoa. Myös eri tekomuotojen luokitteleminen rikoksiksi ihmisyyttä vastaan on toisen maailmansodan jälkeisen kehityskulun tulosta, kun uusia tekomuotoja on katsottu rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Tutkielman tavoitteena on selventää eri tekomuotoja kansainvälisten rikostuomioistuinten perussääntöjen sekä kansainvälisten rikostuomioistuinten oikeuskäytäntöjen valossa. Keskeisinä oikeuslähteinä tekomuotojen selvittämisessä ovat rikostuomioistuinten perussääntöjen ohella erityisesti Rooman perussäännön rikosmääritelmien tulkintaohjeet sekä Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuinten oikeuskäytäntö.
Ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten määritelmä ei ole aina ollut samansisältöinen, vaan se on muotoutunut nykyiseensä erityisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikakautena. Toisen maailmansodan voidaan katsoa olevan käännekohta ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten luokittelemisessa itsenäisiksi kansainvälisen oikeuden vastaisiksi rikoksikseen. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää sitä kehityskulkua, miten rikosten ihmisyyttä vastaan tunnusmerkistö on muotoutunut nykyiseen muotoonsa etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Keskeisessä roolissa tunnusmerkistön muotoutumisessa ovat olleet Nürnbergin sotarikostuomioistuimen toiminta toisen maailmansodan jälkeen sekä Ruandan ja Jugoslavian kansainvälisten sotarikostuomioistuinten perustamiset 1990-luvulla. Tutkielmassa vertaillaan, miten ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten tunnusmerkistö on muotoutunut kansainvälisten rikostuomioistuinten perussäännöissä ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa.
Rooman perussääntö kriminalisoi rikoksina ihmisyyttä vastaan yhteensä 11 erilaista tekoa. Myös eri tekomuotojen luokitteleminen rikoksiksi ihmisyyttä vastaan on toisen maailmansodan jälkeisen kehityskulun tulosta, kun uusia tekomuotoja on katsottu rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Tutkielman tavoitteena on selventää eri tekomuotoja kansainvälisten rikostuomioistuinten perussääntöjen sekä kansainvälisten rikostuomioistuinten oikeuskäytäntöjen valossa. Keskeisinä oikeuslähteinä tekomuotojen selvittämisessä ovat rikostuomioistuinten perussääntöjen ohella erityisesti Rooman perussäännön rikosmääritelmien tulkintaohjeet sekä Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuinten oikeuskäytäntö.
Kokoelmat
- Pro gradut [3939]