Kansainväliset sopimukset kaupan alalla, niiden lainvalintasäännökset sekä vaikutukset sopimuksen tulkintaan

Abstract

Maisteritutkielmassani aion tutkia kansainvälisiä kaupan alan vakiosopimuksia, niiden lainvalintasäännöksiä sekä niiden vaikutuksia sopimuksen tulkintaan. Nykyaikaisessa maailmassa kansainväliset sopimukset ovat arkipäivää niin yritysten kuin yksityisten henkilöiden elämässä. Kansainvälisiä vakiosopimuksia on säännelty kansallisessa lainsäädännössämme erittäin vähän verrattain niiden merkittävään asemaan.

Ensimmäisenä aion tutkia yleisesti vakiosopimuksia. Vakiosopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joissa sopimuksen ehdot ovat samat usealle sopimusosapuolelle. Yleensä palvelun tai tuotteen tarjoaja tekee vakiosopimuksen ehtoineen, joihin toinen osapuoli saa halutessaan liittyä. Näin ollen liittyvä osapuoli voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä vakiosopimuksessa olevat ehdot vaikuttamatta ehtojen sisältöön itse. Tämä on mielenkiintoinen lähtökohta verrattaessa vakiosopimuksia tavallisiin sopimuksiin, joissa kummatkin osapuolet saavat tasavertaisesti neuvotella sopimuksen ehdoista. Tämän seurauksena vakiosopimuksissa saattaa syntyä joitakin konfliktitilanteita, jotka ovat ominaisia ainoastaan vakiosopimuksille. Tutkielmassani aion tutkia vakiosopimusten erityispiirteitä verrattuna tavalliseen kahden väliseen sopimukseen.

Vakiosopimusten yhteydessä käsittelen välimiesmenettelyä, koska välimiesmenettely on nousevassa asemassa riidanratkaisumenetelmänä. Asia ratkaistaan välimiesmenettelyssä osapuolten siitä erikseen sopiessa. Sopimus välimiesmenettelystä voi olla osana vakiosopimuksia tai erillinen sopimus. Välimiesmenettelyä voidaan käyttää niin kansallisessa kuin kansainvälisessä riidanratkaisussa. Välimiesmenettelyn hyvänä puolena kansainvälisissä asioissa voidaan pitää sitä, että riidanratkaisun tapahtuessa välimiesmenettelyssä osapuolten ei tule soveltaa tiettyä oikeusjärjestystä, vaan siinä voidaan soveltaa eri menetelmiä. Välimiesmenettelyn tavoitteena on löytää kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu. Osapuolet voivat vapaasti sopia asian ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä välityssopimuksella.

Kaikissa sopimuksissa, niin tavallisissa kahden välisissä sopimuksissa, vakiosopimuksissa kuin välityssopimuksissa voi olla ehtona, että kyseiseen sopimukseen sovelletaan tiettyä lakia. Tätä kutsutaan sopimuksen lakiviittaukseksi. Lakiviittauksesta tulee käydä selkeästi ilmi, mitä lakia kyseiseen sopimukseen sovelletaan sopimusta täytettäessä tai konfliktitilanteen synnyttyä. Osapuolilla on oikeus sopia sovellettavan lain lisäksi siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kyseisestä sopimuksesta aiheutuneen riidan. Suomen sopimusoikeuden mukaan osapuolilla on laaja sopimusvapaus, eli lähtökohtaisesti osapuolilla on oikeus tehdä lakiviittaus mihin tahansa viralliseen oikeuslähteeseen. Lakiviittauksella on tietyt vaatimukset, joiden tulee täyttyä lakiviittauksen ollessa osapuolia sitova.

Lähtökohtaisesti lakiviittaus voi kohdistua mihin tahansa lakiin. Tämän seurauksena kansainväliseen vakiosopimukseen voidaan soveltaa minkä tahansa valtion oikeusjärjestystä, kunhan siihen löytyy vaadittava minimiliittymä. Oikeusjärjestykset saattavat olla kuitenkin osapuolille vieraita ja hankalia ymmärtää, niiden erilaisuuden vuoksi. Kuitenkin kaupallisia vakiosopimuksia tekevän tulisi tietää sovellettavan lain oikeusjärjestyksen ominaisuudet pääpiirteissään. Tämän vuoksi käsittelen tutkielmassani maailman suurimpien oikeusjärjestelmien yleistä sopimusoikeutta ja pyrin avaamaan lukijalle niiden keskeisimpiä sopimusoikeudellisia periaatteita.

Lakiviittauksia ja lainvalintasäännöksiä on pyritty yhtenäistämään kansainvälisesti. Tutkielmani lopussa käsittelen lainvalintasääntöjen yhtenäistämistä niin Euroopan unionin alueella kuin sitä laajemminkin vakiosopimusten ja välimiesmenettelyn osalta. Euroopan unionin keskeisimpänä sopimuksena on Rooma I-asetus. Asetusta sovelletaan kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Sen lisäksi Euroopan unioni on koonnut Euroopan sopimusoikeuskomission joka antaa lausuntoja ja kannanottoja Euroopan sopimusoikeuden yhtenäistämiseksi. Euroopan unionin ulkopuolella tärkein sopimusoikeuden yhtenäistämiseen pyrkivä järjestö on UNIDTROIT. Se on laatinut sopimusoikeusperiaatteet, joihin kaikki järjestöön liittyneet valtiot saavat halutessaan liittyä. Tutkielmassani tutkin UNIDROIT periaatteiden käyttöä ja vaikutusta kansainvälisiin vakiosopimuksiin.