Vertaileva oikeus ja kansainvälinen parisuhdeoikeus: Suomen ja Englannin oikeuden eroista ja yhtäläisyyksistä rajat ylittävien rekisteröityjen parisuhteiden sääntelyssä

Abstract

Selvitän tutkielmassani rekisteröidyn parisuhteen sääntelyä Suomessa ja Englannissa. Tutkin pääasiassa, millaista kansainvälisyksityisoikeudellista sääntelyä maissa on ja miten sääntely eroaa maiden välillä. Tutkielmani pohjautuu lainsäädäntöön, oikeuskirjallisuuteen sekä oikeuskäytäntöön. Tutkimus on pitkälti oikeusdogmaattinen, mutta sitäkin suurempaa osaa tutkielmassani näyttelee oikeusvertailu.

Suomen ja Englannin voi sanoa olevan samaa sukua, mutta eri maata. Molempien oikeuskulttuurit ovat roomalaista perua, mutta vuosien saatossa ne ovat eriytyneet: Suomi kuuluu romaanis-germaaniseen oikeusperheeseen, Englannissa puolestaan on kehittynyt omintakeinen common law -järjestelmä. Jo alkuasetelma itsessään viittaa oikeuskulttuurien erilaisuuteen: oikeudellinen ajattelu ja sääntely eroavat maiden välillä ajoittain huomattavastikin. Oikeusvertailun avulla erilaisuutta pyritään ymmärtämään ja sitä kautta oppimaan uutta ja kehittämään omaa järjestelmää.

Parisuhteen rekisteröinti on molemmissa maissa mahdollista ainoastaan samaa sukupuolta oleville. Muutoin siitä on haluttu tehdä mahdollisimman pitkälle avioliittoa vastaava instituutio. Suomessa rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton oikeusvaikutukset ovat kuitenkin Englantia harvemmin yhteneväiset. Kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten osalta näkyvin ero maiden välillä on, että Englannissa sääntely on huomattavasti yksityiskohtaisempaa. Tämä johtuu suurelta osin oikeuskulttuuriemme erilaisuudesta. Toisaalta, Englannissa etenkin lainvalintasäännöt on jätetty tuomioistuimen harkittavaksi, kun taas Suomessa soveltuvat säännökset on löydettävissä kirjoitetusta laista.

Molemmissa maissa toimivalta perustuu pääasiassa parisuhteen rekisteröintiin taikka osapuolten kotipaikkaan. Tosin rekisteröinnin osalta Englannissa riittää toimivallan perusteeksi vain seitsemän päivän oleskelu Englannissa, kun taas Suomessa edellytetään vahvempia liittymiä: Suomen (tai siihen rinnastettavan valtion) kansalaisuutta ja asuinpaikkaa Suomessa taikka osapuolten vähintään kaksi vuotta kestänyttä asumista Suomessa.

Tunnustamista koskevat säännökset ovat valtaosaltaan samankaltaisia maiden välillä. Englannissa käytetään tosin Suomea enemmän koti- ja asuinpaikkaa liittymänä, kun taas Suomessa on totuttu suosimaan kansalaisuutta. Lisäksi tunnustamisen esteitä on säännelty Englannissa Suomea huomattavasti yksityiskohtaisemmin.