Kansainväliset sopimukset ja lainvalinta : kansainvälisyksityisoikeudellinen tutkimus sopimukseen sovellettavasta laista Suomessa

Abstract

Sopimusten tekeminen on nyky-yhteiskunnassamme arkipäiväinen ilmiö. Ostamme hyödykkeitä lähimarketeista ja ulkomaisista internet -kaupoista, teemme vuokrasopimuksia, menemme naimisiin, eroamme, vuokraamme asuntoja ja lomaosakkeita, matkustelemme ja niin edelleen. Yritykset puolestaan syntyvät, ostavat raaka-aineita, myyvät hyödykkeitä, kilpailevat, palkkaavat työvoimaa jne. Kansainvälistymisen seurauksena tällaisilla arkipäiväisiksi muodostuneilla sopimuksilla on entistä useammin liittymiä Suomen ulkopuolisiin maihin eli toisin sanoen niillä on kansainvälisiä kytkentöjä. Mikäli kansainväliskytkentäisen sopimuksen osapuolet ajautuvat sopimusta koskevaan riitaan, se, että riitaan sovelletaan Suomen lakia, ei ole lainkaan itsestään selvää. Tällaisia tilanteita säätelee kansainvälinen yksityisoikeus, jonka säännöt voivat johtaa jonkin muun maan kuin Suomen lain soveltamiseen siitä huolimatta, että riita käsitellään suomalaisessa tuomioistuimessa.

Sopimuksia koskevat lainvalintasäännöt perustuvat pitkälti ylikansalliseen, eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen lakiyhteistyöhön. Tällaisia sääntöjä sisältyy esimerkiksi YK:n kauppalakiin eli CISGiin, pohjoismaiseen avioliittokonventioon, direktiiveihin sekä Rooma I -asetukseen. Tämän lisäksi lainvalintasääntöjä sisältyy kansallisiin lakeihin, esimerkiksi ilmakuljetuslakiin. Sopimuksia koskevat lainvalintasäännöt toisin sanoen pirstaloituvat eri puolille oikeusjärjestelmää sopimustyypeittäin ja lainsoveltajalle voi olla käytännössä hankalaa löytää oikea normi lainvalintasääntöjen viidakosta. Lainvalintaratkaisujen oikeellisuudella on merkitystä oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden kannalta.

Tässä tutkielmassa esitetään lakihierarkkinen malli, jonka mukaisesti lainvalintaratkaisu voidaan tehdä sopimuksia koskevissa asioissa kansallisessa tuomioistuimessa sekä välimiesmenettelyssä. Erityisesti perehdytään niihin edellytyksiin, joiden vallitessa yksittäistä lainvalintasääntöä voidaan soveltaa. Lakihierarkkisesti lainvalintaratkaisua etsitään ensisijaisesti ylikansallisista kansainvälisistä sopimuksista, toissijaisesti direktiiveistä, kolmanneksi yhtenäistetyistä lainvalintasäännöistä, neljänneksi kansallisesta lainsäädännöstä ja lopulta aukkotilanteissa kansainvälisyksityisoikeudellisista periaatteista.