Yksityinen maanomistus Kiinassa

Abstract

Kiina on siirtynyt kommunistisesta järjestelmästä markkinatalouteen vain muutamassa vuosikymmenessä. Markkinatalous on kuitenkin vain keino palata takaisin sosialistiseen järjestelmään, kunhan valtiontalous kestää muutoksen. Kommunistisessa järjestelmässä yksityisomistusta sekä irtaimeen että kiinteään omaisuuteen rajoitettiin ja tämä poliittinen historia sekä tulevaisuudentavoite samankaltaiseen järjestelmään näkyvät edelleen Kiinan omaisuusjärjestelmässä. Maaomaisuus on pitkään ollut Kiinan valtion sekä kommuunien määräysvallassa, ja maanviljelijät ovat olleet perinteisesti heikossa asemassa maaomaisuutensa pakkolunastuksissa. Talouskasvun myötä tapahtunut nopea kaupungistuminen ja laaja-alainen korruptio sekä näistä johtuva viljelysmaan väheneminen ovat herättäneet Kiinan kommunistisen valtapuolueen parantamaan maanviljelijöiden oikeussuojaa.

Tutkimuksessa lähestytään Kiinan maanomistusjärjestelmää vertaamalla sitä Suomen vastaavaan järjestelmään. Vertailu tapahtuu avaamalla omistuksen käsitettä sekä purkamalla se elementteihinsä. Näitä yksittäisiä elementtejä verrataan Kiinan maanomistusta koskevaan lainsäädäntöön. Vertailussa löydettäviin eroihin haetaan selityksiä kulttuurisista, kielellisistä sekä poliittisista tekijöistä. Erityistä huomiota saa Kiinan oikeusjärjestelmä ja sen kehitys perinteisestä kungfutselaisesta järjestelmästä länsimaisempaan legalistiseen suuntaan.

Tutkimus osoittaa, että Kiinan maanomistusjärjestelmä todellisuudessa mahdollistaa rajoitetun omistusoikeuden maaomaisuuteen huolimatta siitä, että lainsäädännön suora sanamuoto kieltää tällaisen mahdollisuuden.