Urheilutoiminnan yhtiöittäminen - vaihtoehto yksilöurheilijalle

Abstract

Tutkielmassa pyritään osoittamaan urheilutoiminnan yhtiöittämisen olevan oikeudellisesti todellinen vaihtoehto yksilöurheilijalle. Nykypäivänä yksilöurheilijoiden joukossa on erittäin suurituloisia henkilöitä, joille perinteiset urheilutulon jaksottamismahdollisuudet ja liiketoiminta varsinaisen urheilutoiminnan ohella eivät ole enää taloudellisesti parhaita mahdollisia vaihtoehtoja. Kaupallistuminen ja yhä suuremmat urheilutoiminnan tulot ja kulut ovat lisänneet urheilijoiden halukkuutta toimia omistamiensa osakeyhtiöiden lukuun. Ongelmakeskeiseksi tutkielmassa käsitellyn teeman tekee aiemmin urheiluoikeudellisessa kirjallisuudessa ja verotuskäytännössä otetut kannat, joiden mukaan yksilöurheilija ei voisi toimia urheilijan ominaisuudessaan yrittäjänä. Traditionaalinen näkökanta on ollut, ettei urheilija kykene kilpailemaan ja hankkimaan muita vahvasti henkilökohtaiseen panokseensa liittyviä tuloja oman yhtiönsä lukuun, vaan tulot ovat aina urheilijan ansiotuloja. Tutkielmassa on erikseen käsitelty urheilutoiminnan yhtiöittämisen siviili- ja yhtiöoikeudellinen sallittavuus, urheilun sisäisten sääntöjen mahdollisuudet estää yhtiöittäminen sekä verotusmenettely, milloin tulot ovat kohdistettavissa osakkaan sijasta yhtiölle. Elinkeinovapauden nojalla perustellaan, ettei urheilijalla ole yhtiö- ja siviilioikeudellisesti rajoitteita perustaa täysin omistamaansa osakeyhtiötä, jonka liiketoiminta koostuisi osaksi myös urheilijan henkilökohtaiseen työpanokseen liittyvistä kilpailutuloista. Urheilija on tutkielmassa otetun kannan mukaan rinnastettavissa mihin tahansa vapaan elinkeinon harjoittajaan, jolla on oikeus perustaa liiketoimintaansa varten myös yhtiömuotoinen yritys. Myöskään yhdistysautonomian turvin ei voitane määrätä siitä, kuinka urheilija hoitaa esimerkiksi verosuunnittelunsa. Näin ollen katsotaan, ettei urheilun sisäisillä säännöillä voida pätevästi rajoittaa urheilijan mahdollisuutta urheilla osakeyhtiönsä lukuun. Verotus ja tulojen kohdistaminen urheilijan yhtiölle ovat kuitenkin yhtiöitymiskehityksen suurimpia haasteita. Verotusmenettelylain 28 §:n veronkiertosäännöksen nojalla urheilijan yhtiö voidaan useimmiten sivuuttaa verotuksessa. Yhtiöiden sivuuttamisen harvinaistuminen ja urheilun edelleen jatkunut kaupallistuminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että Suomessa huippu-urheilijoiden osakeyhtiöiden verokohteluun on otettu uusi näkökanta. Korkein hallinto-oikeus vahvisti ratkaisullaan alkuvuodesta 2010, että yksilöurheilija saattoi yhtiöittää urheilutoimintansa. Taloudellisesti järkevää ja verotuksellisesti mahdollista yhtiöittäminen on kuitenkin vain erittäin harvoille urheilijoille. Liiketoiminnan on oltava luonteeltaan ja laajuudeltaan sellaista, että osakeyhtiön käyttö vastaa järjestelyn todellista luonnetta. Lisäksi toiminnassa on oltava osoitettavissa tavanomaista lajiliittojohtoista urheilijan kilpailutoimintaa suurempi taloudellinen riski.