Markkinaosuuden merkitys markkinavoiman mittaamisessa Suomen päivittäistavarakauppaa koskevan erityissäännöksen näkökulmasta
Virtanen, Saara (2014)
Virtanen, Saara
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201411071492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201411071492
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on markkinaosuuden merkitys markkinavoiman mittaamisessa ja määräävän markkina-aseman arvioinnissa. 1.1.2014 Suomessa tuli voimaan kilpailulain muutos, jolla pyrittiin puuttumaan päivittäistavarakaupassa esiin tulleisiin kilpailuongelmiin. Uusi säännös asetti kaikki yli 30 prosentin markkinaosuuden omaavat päivittäistavarakaupan toimijat itsenäiseen määräävään mark-kina-asemaan.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä merkitys markkinaosuudelle on annettu oikeustieteessä määräävän markkina-aseman ja taloustieteessä markkinavoiman arvioinnissa. Lisäksi tutkitaan sitä, mikä suhde vakiintuneella markkinavoiman arvioinnilla on uuteen päivittäistavarakauppaa koskevaan säännökseen. Tutkimus on luonteeltaan poikkitieteellinen, siinä yhdistyvät lainopillinen ja oikeustalo-ustieteellinen tutkimusmenetelmä. Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, oike-uskäytännöstä ja taloustieteen ekonometrisistä malleista.
Kilpailuoikeudessa määräävää markkina-asemaa ei lähtökohtaisesti perusteta pelkästään markkina-osuuteen, varsinkaan silloin kun markkinaosuus on alle 50 prosenttia. Markkinaosuutta ei voida nykyi-sen oikeuskäytännön, eikä taloustieteen perusteella pitää suoraan markkinavoimaa määrittävänä teki-jänä. Taloustieteessä markkinavoiman mittaamisessa painotetaan erityisesti kysyntäjouston ja rajakus-tannusten merkitystä. Markkinaosuuden lisäksi arvioinnissa merkitystä annetaan alalle pääsyn esteille ja tasapainottava markkinavoimalle. Markkinaosuusrajojen käyttö ja markkinaosuuden merkityksen painottaminen määräävän aseman arvioinnissa on ollut eurooppalaisessa kilpailuoikeudessa selvästi vähenemään päin. Nykyisin pelkkää markkinaosuutta määräävän aseman edellytyksenä ei pidetä riit-tävänä näyttönä merkittävästä markkinavoimasta juuri missään EU-jäsenvaltiossa.
Markkinaosuus ja markkinavoima eivät ole suorassa yhteydessä toisiinsa ja siksi markkinavoiman arviointi markkinaosuuden perusteella voi johtaa virheelliseen lopputulokseen. Päivittäistavarakaupan kilpailuongelmat liittyvät pitkälti ostajavoimaan, eikä määräävän aseman sääntelyllä voida suoraan puuttua keskittyneen markkinarakenteen ongelmaan. Määräävän aseman arvioinnin tulisi perustua tosiasialliseen markkinoiden hallintaan, eikä keinotekoiseen markkinaosuusrajaan, joka ei kerro mi-tään markkinoiden tosiasiallisesta kilpailutilanteesta.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä merkitys markkinaosuudelle on annettu oikeustieteessä määräävän markkina-aseman ja taloustieteessä markkinavoiman arvioinnissa. Lisäksi tutkitaan sitä, mikä suhde vakiintuneella markkinavoiman arvioinnilla on uuteen päivittäistavarakauppaa koskevaan säännökseen. Tutkimus on luonteeltaan poikkitieteellinen, siinä yhdistyvät lainopillinen ja oikeustalo-ustieteellinen tutkimusmenetelmä. Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, oike-uskäytännöstä ja taloustieteen ekonometrisistä malleista.
Kilpailuoikeudessa määräävää markkina-asemaa ei lähtökohtaisesti perusteta pelkästään markkina-osuuteen, varsinkaan silloin kun markkinaosuus on alle 50 prosenttia. Markkinaosuutta ei voida nykyi-sen oikeuskäytännön, eikä taloustieteen perusteella pitää suoraan markkinavoimaa määrittävänä teki-jänä. Taloustieteessä markkinavoiman mittaamisessa painotetaan erityisesti kysyntäjouston ja rajakus-tannusten merkitystä. Markkinaosuuden lisäksi arvioinnissa merkitystä annetaan alalle pääsyn esteille ja tasapainottava markkinavoimalle. Markkinaosuusrajojen käyttö ja markkinaosuuden merkityksen painottaminen määräävän aseman arvioinnissa on ollut eurooppalaisessa kilpailuoikeudessa selvästi vähenemään päin. Nykyisin pelkkää markkinaosuutta määräävän aseman edellytyksenä ei pidetä riit-tävänä näyttönä merkittävästä markkinavoimasta juuri missään EU-jäsenvaltiossa.
Markkinaosuus ja markkinavoima eivät ole suorassa yhteydessä toisiinsa ja siksi markkinavoiman arviointi markkinaosuuden perusteella voi johtaa virheelliseen lopputulokseen. Päivittäistavarakaupan kilpailuongelmat liittyvät pitkälti ostajavoimaan, eikä määräävän aseman sääntelyllä voida suoraan puuttua keskittyneen markkinarakenteen ongelmaan. Määräävän aseman arvioinnin tulisi perustua tosiasialliseen markkinoiden hallintaan, eikä keinotekoiseen markkinaosuusrajaan, joka ei kerro mi-tään markkinoiden tosiasiallisesta kilpailutilanteesta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]