Eurodac-tietojärjestelmä osana laajempaa Dublin-järjestelmää informatiivisten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta

Abstract

Maisteritutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen: 'Voiko Euroopan unionin oikeuden asetus mahdollistaa, että turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukataan ”laillisesti?”'. Oikeudellista ongelmaa tarkastellaan lähinnä oikeusinformatiikan ja Euroopan unionin oikeuden näkökulmasta. Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä käsitellään osana unionin oikeutta. Ongelmakeskeisen lainopin ja empiirisen tutkielman yhdistävä metodi mahdollistaa Dublinjärjestelmän soveltamiseen liittyvien oikeudellisten ongelmien havainnollistamisen käytännön esimerkeillä.

Dublin-järjestelmän soveltamisella ei ole ollut tarkoitus rikkoa oikeusjärjestyksen koherenssia; unionin yhteinen turvapaikkapolitiikka perustuu Geneven pakolaisyleissopimuksen täysimääräiseen noudattamiseen ja kaikissa säädöksissä on otettu huomioon perus- ja ihmisoikeudet. Kuitenkin lukuisten turvapaikanhakijoiden oikeuksia on loukattu Dublin-järjestelmän virheellisellä soveltamisella. Turvapaikkahakemuksesta vastuussa oleva jäsenvaltio on määritetty usein Eurodac-tietojärjestelmään tallennetun informaation avulla, mutta laajempaa Dublin-järjestelmää oikeudellisena systeeminä ei ole otettu huomioon. Direktiivejä, joissa turvapaikanhakijoiden oikeuksista on säädetty selvästi, täsmällisesti ja ehdottomasti on käytetty muodollisesti Dublin-päätösten perusteluissa, vaikka näitä direktiivejä ei noudateta kaikissa jäsenvaltioissa. Unionin oikeuden erityistyyppisiä soveltamissääntöjä ei ole otettu riittävästi huomioon. Informatiivisten oikeuksien loukkaukset ovat johtaneet myös muiden perustavanlaatuisten oikeuksien loukkauksiin.

Aineiston perusteella turvapaikanhakijoiden kokemat perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset ovat vakavia ja näin ollen ei ole riittävää, että oikeudenloukkauksiin puututaan pelkästään tulevaisuudessa. Myös niiden turvapaikanhakijoiden, joita ollaan palauttamassa tai jotka on palautettu epäinhimillisiin vastaanotto-olosuhteisiin, tulisi saada suojaa reparatiivisesti. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua C-411/10 on perusteltua tulkita niin, että sen vaikutukset alkavat DublinII-asetuksen voimaantulosta (ex nunc).