Vakaumuksellisen viestin suoja

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, mitkä perus- ja ihmisoikeudet suojaavat vakaumuksellisen viestin lähettämistä ja vastaanottamista sekä millä edellytyksillä viestintää voidaan rajoittaa. Huomio kohdistuu erityisesti uskonnollisten viestien lähettämiseen joukkotiedotusvälineillä. Näkökulmana on uskonnonvapauden, sananvapauden sekä kotirauhan suojan kollisio. Tarkasteltavana on tilanne, jossa vakaumuksellisen viestin lähettäjä lähettää viestin tuntemattomalle vastaanottajalle, joka ei halua viestiä vastaanottaa.

Työssä systematisoidaan asiaan liittyvät kansainväliset ja kansalliset oikeuslähteet. YK:n KPsopimus, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja antavat vakaumukselliselle viestille sekä uskonnonvapauden että sananvapauden suojan. Lisäksi sopimukset takaavat kotirauhan suojan. Samat oikeudet on määritelty Suomen perustuslaissa. Myös lukuisissa heikommissa oikeuslähteissä korostetaan vakaumuksellisen viestinnän laajaa oikeussuojaa. Suomessa uskonnollisen viestinnän rajoittamista on käsitelty eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antamissa ratkaisuissa vuosina 2006–2009, mutta johtopäätökset ovat ristiriitaisia. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on mietinnöllään ottanut selkeästi vakaumuksellisten viestien suojaa puoltavan kannan. Apulaisoikeusasiamies korosti ratkaisuissaan niin sanottua negatiivista uskonnonvapautta eli oikeutta kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta.

Perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain, jos kaikki rajoittamisedellytykset täyttyvät. Suomen lainsäädännössä ei ole tällaista rajoitusnormia, joka kaventaisi vakaumuksellisen viestin suojaa. Esiin nousee myös kysymys, voivatko evankelis- luterilaiset seurakunnat nauttia perusoikeussuojaa. Lakien esitöissä ja tutkimuskirjallisuudessa on otettu kanta, että perusoikeudet eivät suojaa julkisyhteisöjä. Tästä seuraa, että seurakuntien harjoittamaa viestintä- ja julkaisutoimintaa ei suojata perusoikeuksin. Tässä tutkielmassa esitetään vaihtoehtoinen tulkinta, jonka mukaan perusoikeuksien soveltamisala tulisi jäsentää toimintolähtöisesti. Julkisyhteisön harjoittama julkaisutoiminta voisi olla sananvapauden suojaamaa, vaikka julkisyhteisö itsessään ei suojaa saisi.