Potilastietojen käsittely ja potilaan suostumus julkisen terveydenhuollon toimintayksiköissä

Abstract

Yksityisyys ja tietosuoja korostuvat erityisesti terveydenhuollossa. Terveydenhuollon toimintaympäristössä ja toimintatavoissa tulee tapahtumaan muutos siirryttäessä potilastietojen sähköiseen käsittelyyn. Tällöin on otettava huomioon sekä yksityisyyden suojan, että tietosuojan vaatimukset. Käytännön haasteena on laajan potilastietojen käsittelyä sääntelevän lainsäädännön hallinta, soveltaminen ja uusiin toimintatapoihin sopeutuminen. Tutkimuksessani selvitän, millä perusteilla potilastietoja saadaan luovuttaa sähköistyvässä julkisessa terveydenhuollossa potilaan yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa vaarantamatta. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Pääasialliset lähteet ovat oikeuskirjallisuus, lain valmistelu aineisto, viranomaisten kannanotot ja oikeuskäytäntö.

Potilaan itsemääräämisoikeus on potilastietojen käsittelyn perusta. Potilaalle on annettava selvitys potilastietojen luovuttamisen tai luovuttamatta jättämisen seurauksista siten, että potilas ymmärtää selvityksen sisällön riittävästi antaakseen suostumuksensa. Perinteisestä yksilöidystä suostumuksesta ollaan siirtymässä sähköisen asioinnin myötä kielto-oikeuteen perustuvaan suostumukseen. Potilaalla on oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot, sekä saada virheelliset tiedot korjatuksi. Tarkastusoikeus koskee myös lokitietoja.

Rekisterinpitäjän velvollisuutena on käsitellä henkilötietoja huolellisesti ja hyvää tietojenkäsittelytapaa noudattaen. Henkilötietojen käsittelyn tulee olla perusteltua. Terveydenhuollossa rekisterin pitäjän tulee nimetä tietosuojavastaava, joka toimii erityisasiantuntijana organisaatiossa.

Potilastietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä tulisi selkeyttää lainsäädäntöpolitiikan tavoitteiden mukaiseksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee olla perillä voimassa olevasta lainsäädännöstä voidakseen informoida potilasta asianmukaisesti. Potilaan tulee olla tietoinen käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Potilaan oikeusturva parantuu, kun kansallinen terveysarkisto otetaan käyttöön. Arkiston toteuttaminen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Käytännön tasolla suurimman ongelman muodostavat potilastietojärjestelmien suostumuksenhallintaratkaisut, joihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä suostumus on olennainen osa henkilön itsemääräämisoikeuden toteuttamista.