Hätäkeskuksen ja poliisin oikeudesta saada matkapuhelimen tunnistamis- ja paikkatietoja

Abstract

Oikeusvaltiossa yksityisyyden suoja on yksi tärkeimmistä vapausoikeuksista. Tekninen kehitys on kuitenkin luonut uusia uhkia henkilön yksityisyydelle, mutta se on myös helpottanut ja lisännyt viranomaisten mahdollisuuksia kohdistaa valvontaa kansalaisiin. Vaikka perus- ja ihmisoikeuksilla on keskeinen merkitys yksityisyyden suojaamisessa, ne eivät kuitenkaan ole niin ehdottomia, ettei niihin voida puuttua missään olosuhteissa.

Hätäkeskuksella ja poliisilla on mahdollisuus puuttua Suomen perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityisyyden suojaan, laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää niitä laissa säädettyjä edellytyksiä, joilla hätäkeskus ja poliisi ovat oikeutettuja saamaan matkapuhelimen tunnistamis- ja paikkatietoja. Koska lain säännökset on koettu osin monimutkaisiksi,tutkielman tarkoituksena on antaa tiivistetty ja selkeä kuva matkapuhelimen paikantamisen edellytyksistä. Keskeisimmät matkapuhelimen paikantamista koskevat lait ovat sähköisen viestinnän tietosuojalaki, poliisilaki ja pakkokeinolaki. Niiden mukaan, matkapuhelimen paikantaminen ja tällöin myös yksityisyyden suojaan puuttuminen on mahdollista rikosten selvittämiseksi, yhteiskunnan turvallisuuden suojaamiseksi sekä yksilön hengen ja terveyden tai hänen omaisuutensa suojaamiseksi.