Oikeudenkäynnin julkisuus ja sen rajoittaminen Suomessa

Abstract

Julkinen oikeudenkäynti on kiistaton perusoikeus. Lainkäyttötoiminnan avoimuus ja julkisuus takaavat osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen sekä samalla mahdollistavat tuomioistuinten vallankäytön kontrolloinnin. Suomen ratifioiman Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artikla konkretisoituu Suomen perustuslain (731/1999) 21 §:ssä, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuinkäsittelyn julkisuutta säädellään Suomessa yksityiskohtaisemmin kahdessa oikeudenkäynnin julkisuuslaissa (370/2007, 381/2007). Esiin nousee myös laajempi yhteiskunnallisen muutos, jossa tiedotusvälineiden ja tiedonvälityksen merkitys oikeudenkäynnin julkisuuteen liittyvissä asioissa on kasvanut sekä korostunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää missä tilanteissa oikeudenkäynnin julkisuutta voidaan lainsäädännön mukaan Suomessa rajoittaa ja kuinka näitä rajoituksia on asetettu käytännön tuomioistuintoiminnassa. Selvitettäessä oikeudenkäynnin julkisuuslainsäädännön sisältöä tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia ja keskeisimpänä lähdeaineistona on toiminut lainvalmisteluaineisto. Oikeuskäytäntöön liittyvän tutkimusaineiston hankintaa varten on tutkittu Finlex-tietokannan (www.finlex.fi) sekä tuomioistuimien omien internet-kotisivujen avulla korkeimpien oikeuksien (KKO, KHO), hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden, työtuomioistuimen sekä vakuutusoikeuden päätöksiä ja muita ratkaisuja. Käräjäoikeuksien ratkaisuja on tutkittu lähinnä lehtiartikkeleita hyödyntäen. Myös ylimpien oikeusvalvojien (EOA, Oka) päätöksiä ja ratkaisuja on tutkittu virallisten internet kotisivujen avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamisen kannalta selkeää ja vakiintunutta lakien tulkintalinjaa eri uomioistuimissa ei välttämättä ole vielä ennättänyt muodostua. Tämä voi johtua ainakin osaltaan oikeudenkäynnin julkisuuslakien tuoreudesta. Tästä huolimatta ikeudenkäynnin julkisuuden perusperiaatetta tuskin rikotaan missään tuomioistuimessa, mahdolliset virheet lienevät lähinnä teknisluonteisia kuin räikeitä oikeuden loukkauksia. Tutkimuksen mukaan voidaan myös esittää, että suomalaiset oikeudenkäynnin julkisuuslait ovat varsin johdonmukaiset sekä leislinjoiltaan selkeät ja ovat linjassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Tutkielmassa käsitellyt hallituksen esitykset antavat hyvin tulkintasuosituksia ja – ohjeita näiden lakien tosiasialliseen käyttöön. Erityisen tulkinnanvaraisia ja sitä kautta lainkäytön kannalta ongelmallisia lainkohtia ei tässä tutkimuksessa havaittu.