Vainajan henkilö- ja potilastietojen suoja

Abstract

Yksityisyyden suoja on lähes päivittäin esillä julkisessa keskustelussa. Henkilö pystyy elinaikanaan kontrolloimaan yksityisyyttään ja määrittämään, mitä tietoja hän kertoo itsestään. Vainajan henkilö- ja potilastietojen suoja ei ole yksiselitteistä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten henkilötietolakia sovelletaan vainajan tietoihin ja millä perusteilla henkilön elämänaikaisia potilastietoja voidaan luovuttaa hänen kuolemansa jälkeen potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan perusteella. Tavoitteena on selvittää, voiko henkilö päättää elinaikanaan, kenelle potilastietoja luovutetaan hänen kuolemansa jälkeen. Tutkimusmetodi on lainopillinen. Pääasialliset lähteet ovat lainsäädäntö, lain valmisteluaineisto, oikeuskirjallisuus, oikeuskäytäntö ja laillisuusviranomaisten ratkaisut.

Terveydenhuollon potilassuhde perustuu luottamuksellisuuteen ja salassapitoon. Potilassuhteessa korostuu jokaisen oikeus yksityisyyteen ja koskemattomuuteen sekä itsemääräämisoikeuteen. Terveydentilatiedot ovat arkaluonteisia tietoja, eikä niitä saa luovuttaa sivulliselle ilman potilaan kirjallista suostumusta tai laissa olevaa perustetta. Henkilön kuoleman jälkeen potilastietoja voidaan luovuttaa laissa määritetyillä perusteilla.

Henkilötietolakia sovelletaan Suomessa soveltuvin osin myös vainajan tietoihin. Yksityisyyden suojan tarve vähenee, kun kyseessä on kauan sitten kuollut henkilö. Ajallista ulottuvuutta arvioitaessa salassapitosäännökset ovat suuntaa-antavia. Potilastietojen luovuttamista koskevia säännöksiä olisi perusteltua selkeyttää. Henkilöllä pitäisi olla itsemääräämisoikeutensa perusteella oikeus päättää, kenelle hänen elämänaikaisia potilastietojaan ja kuolemansyyn selvittämistä koskevia tietojaan luovutetaan kuoleman jälkeen.