Suomalaisen lainsäädännön soveltuvuus älyliikenteen sääntelyyn
Partanen, Maria (2013)
Partanen, Maria
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305141109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305141109
Tiivistelmä
Tutkielma toteutettiin osana tutkimushanketta yhdessä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kanssa. Teemana tutkimushankkeessa oli Älykäs tiemaksu ja tietosuoja. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja selvittää nykylainsäädännön soveltuvuutta älyliikenteen sääntelyyn.
Älyliikennedirektiivin mukaan älykkäät liikennejärjestelmät eli Information Technology Services ovat sovelluksia, joihin ei varsinaisesti sisälly älyä, mutta jotka pyrkivät tarjoamaan eri liikennemuotoja ja liikenteen hallintaa koskevia innovatiivisia palveluja ja jotka mahdollistavat sen, että eri käyttäjät saavat paremmin tietoa ja voivat hyödyntää liikenneverkkoja koordinoidummin, älykkäämmin ja turvallisemmin.
Tutkielmassani kuvaan tarkemmin älyliikennedirektiiviä, ja perehdyn erityisesti henkilötietolain, sähköisen viestinnän tietosuojalain ja viestintämarkkinalain soveltuvuuteen ja vaikutukseen älyliikenteen sääntelyyn. Perehdyn myös Euroopan unionissa annetun yleisen tietosuoja-asetus ehdotuksen vaikutukseen älyliikennettä koskevaan sääntelyyn. Tutkielmassa kartoitan myös tarkemmin älyliikennettä koskevia kansallisia strategioita, työryhmiä, hankkeita sekä älyliikennesovelluksia ja -palveluita.
Johtopäätöksenäni on, että älyliikennettä toimeenpantaessa täytyy varmistaa yksilön perusoikeuksien toteutuminen, ja älyliikennettä koskevan lainsäädännön uudistaminen on pitkäaikainen prosessi, jossa täytyy ottaa huomioon jatkuva teknologian kehittyminen. Älykkäiden liikennejärjestelmien merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ja onkin ensiarvoisen tärkeää täten varmistaa, että lainsäädäntö on mahdollisimman ajantasaista.
Älyliikennedirektiivin mukaan älykkäät liikennejärjestelmät eli Information Technology Services ovat sovelluksia, joihin ei varsinaisesti sisälly älyä, mutta jotka pyrkivät tarjoamaan eri liikennemuotoja ja liikenteen hallintaa koskevia innovatiivisia palveluja ja jotka mahdollistavat sen, että eri käyttäjät saavat paremmin tietoa ja voivat hyödyntää liikenneverkkoja koordinoidummin, älykkäämmin ja turvallisemmin.
Tutkielmassani kuvaan tarkemmin älyliikennedirektiiviä, ja perehdyn erityisesti henkilötietolain, sähköisen viestinnän tietosuojalain ja viestintämarkkinalain soveltuvuuteen ja vaikutukseen älyliikenteen sääntelyyn. Perehdyn myös Euroopan unionissa annetun yleisen tietosuoja-asetus ehdotuksen vaikutukseen älyliikennettä koskevaan sääntelyyn. Tutkielmassa kartoitan myös tarkemmin älyliikennettä koskevia kansallisia strategioita, työryhmiä, hankkeita sekä älyliikennesovelluksia ja -palveluita.
Johtopäätöksenäni on, että älyliikennettä toimeenpantaessa täytyy varmistaa yksilön perusoikeuksien toteutuminen, ja älyliikennettä koskevan lainsäädännön uudistaminen on pitkäaikainen prosessi, jossa täytyy ottaa huomioon jatkuva teknologian kehittyminen. Älykkäiden liikennejärjestelmien merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ja onkin ensiarvoisen tärkeää täten varmistaa, että lainsäädäntö on mahdollisimman ajantasaista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4515]