Rikoksentekovälineen ja rikosesineen menettäminen

Abstract

Menettämisseuraamus, eli konfiskaatio on yksi rikosoikeudellisista seuraamuksistamme, joka rikokseen syyllistyneelle voidaan tuomita. Tässä tutkielmassa selvitän vuonna 2002 voimaan tullutta rikoslain 10 luvun uudista ja kyseisestä luvusta keskityn erityisesti rikoksentekovälineen, sekä rikoksen tuotteen ja kohteen menettämiseen. Tutkielmani aineistona olen käyttänyt oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä, josta oikeustapaukset ovat nimenomaan lain voimassaolon ajalta. Myös lainvalmisteluaineistolla on ollut merkittävä rooli tutkielmani kirjoittamisessa.

Tutkielman kannalta tärkeimmät käsitteet ovat rikoksentekoväline ja rikoksen tuote tai kohde. Rikoksen tuotteesta tai kohteesta käytetään useimmiten nimitystä rikosesine. Rikoksentekovälineen osalta tutkimukseni keskittyi erityisesti tekovälineen määritelmään ja siihen, milloin tekovälineen menettämisseuraamus on pakollista ja milloin harkinnanvaraista. Myös rikosesineen menettämisseuraamuksen osalta olen tutkinut pakollista ja harkinnanvaraista konfiskaatiota. Rikosesineen oikeudellinen luonne ei ole myöskään täysin selvä, johon olen tuonut selkeyttä tutkielmassani. Tutkielmassani olen ottanut esille myös useita muita erityislakeja, jotka sisältävät omia menettämisseuraamuksiaan. Näiden lakien yhteys rikoslain 10 lukuun tulee esille tutkimuksessani.

Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden antaman selvityksen nojalla voidaan sanoa, että menettämisseuraamukset toimivat varsin hyvin Suomen lainsäädännössä. Laki antaa tuomioistuimelle hyvät mahdollisuudet tuomita menettämisseuraamuksia ja tätä mahdollisuutta tuomioistuimet ovat myös käyttäneet. Menettämisseuraamuksia koskeviin tuomioihin ollaan varsin tyytyväisiä, koska rikoksentekovälineitä ja rikosesineitä koskevia ennakkoratkaisuja on ollut varsin vähän korkeimmassa oikeudessa 2000-luvulla.