Vapausrangaistusten historia Suomessa

Abstract

Suomen ensimmäisiä kirjoitettuja oikeussäädöksiä olivat maakuntalait. Vapausrangaistuksista maakuntalait tunsivat velkavankeuden, vesileipävankeuden ja tutkintavankeuden. Maakuntalakien jälkeen säädettiin maan- ja kaupunginlakeja, jotka tunsivat samat vapausrangaistukset kuin maakuntalaitkin, mutta Maunu Eerikinpojan maanlaissa mainittiin myös sakon sovittaminen tekemällä työtä velkojalle. Rangaistustyötä ja tavallista vankeutta alettiin 1600-luvulla käyttää sakon muuntorangaistuksen lisäksi välittömänä rangaistusmuotona lieventämään ankaria kuolemanrangaistuksia.

Vuoden 1734 lakikodifikaatio kokosi kaikki aiemmin käytössä olleet rangaistuskäytännöt yhteen. Rikosoikeudesta säädettiin lain rangaistus- ja rikoskaarissa. Vapausrangaistuksista tunnettiin rangaistustyö ja vankeus, jotka voitiin jakaa eri alalajeihin. Ennen vuoden 1889 rikoslain säätämistä tehtyjä tärkeitä muutoksia vuoden 1734 rikoslakiin olivat vuoden 1779 asetus kuolemanrangaistusten vähentämiseksi, vuoden 1803 asetus tunnustusvankeuden käyttöönotosta, vuoden 1826 asetus Siperiaan karkottamisesta ja vuoden 1866 osittaisuudistukset, joilla vähennettiin kuoleman-, ruumiin- ja häpeärangaistusten käyttöä sekä otettiin käyttöön progressiivijärjestelmä.

Vuonna 1889 säädettiin uusi rikoslaki, joka tunsi enää kaksi vapausrangaistuksen muotoa; vankeusrangaistuksen ja kuritushuonerangaistuksen. Lisäksi otettiin käyttöön ehdonalainen vapaus, minkä johdosta rangaistuslaitokseen ehdotonta vapausrangaistusta suorittamaan tuomittu vanki päästettiin suorittamaan rangaistuksensa loppuosa vapaudessa.

Vuoden 1889 rikoslaki on edelleen voimassa olevaa oikeutta, mutta siihen on tehty paljon muutoksia. Vuonna 1918 otettiin käyttöön ehdollinen vankeusrangaistus ja työsiirtoloita perustettiin vuoden 1946 lainmuutoksen myötä. Tärkeää on myös vaarallisia rikoksenuusijoita ja nuoria rikoksentekijöitä koskeva erityislainsäädäntö. Vapausrangaistuksia kovennettiin 1931 ottamalla vesileipä takaisin osaksi rangaistusjärjestelmää, mutta se poistettiin uudestaan vuonna 1946. Vuoden 1975 osittaisuudistuksilla poistettiin kuritushuonerangaistus ja progressiivijärjestelmä ja vuosien 1995 ja 1999 uudistuksilla pyrittiin erityisesti tehostamaan huumausaine- ja päihdehuoltovalvontaa vankiloissa. Lisäksi mm. työvelvollisuus korvattiin yleisellä osallistumisvelvollisuudella ja perustettiin erityisiä vankilaosastoja niille vangeille, jotka halusivat sitoutua päihteettömään elämään.

Nykyisin rikoslakiimme kuuluu vapausrangaistuksista enää vankeus, joka voidaan tuomita ehdottomana tai ehdollisena. Lisäksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen liittyy ehdonalainen vapauttaminen ja valvottu koevapaus.