Nuori rikoksentekijä ja viranomaiskäytännöt Oulun kihlakunnan alueella vuosina 2004-2005
Hanhela, Marjut (2006)
Hanhela, Marjut
Lapin yliopisto
2006
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291063
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat nuoret rikoksentekijät ja viranomaiskäytännöt Oulun kihlakunnan alueella vuosina 2004 - 2005. Tutkielmassa käsitellään yleisesti nuoren rikoksentekijän kohtelua sosiaaliviranomaisen, kriminaalihuoltolaitoksen, poliisin, syyttäjän sekä tuomioistuimen asiakkaana. Yleisiä osioita seuraavat Oulun kihlakunnan alueella noudatetut käytännöt ja niiden toimivuus. Tutkimusongelmaa on tarkasteltu ensinnäkin Tilastokeskuksen oikeus- ja rikostilastojen sekä kolmelta eri viranomaiselta saatujen tilastojen avulla. Tutkimuksen kannalta tärkein viranomaiskäytäntöjä selventävä tietoaineisto perustuu Oulun käräjäoikeuden arkistoimiin nuorten seurantalomakkeisiin.
Tutkielmassa käsitellään yleisesti nuorisorikosoikeutta, historiaa ja kansainvälistä sääntelyä. Tutkielma sisältää luvut esitutkinnasta, syyteharkinnasta ja nuorisoprosessista, ja näissä luvuissa käydään läpi nuoren rikoksentekijän erityisasemaa ja noudatettuja menettelyjä. Sosiaalitoimea, Kriminaalihuoltolaitosta ja sovittelua koskevissa luvuissa on perehdytty sosiaaliviranomaisten interventioihin, lakisääteisiin velvollisuuksiin ja henkilötutkinta- ja sovittelumenettelyyn. Tutkielmassa ei ole käsitelty yleisiä rangaistuslajeja, vaan keskitytty nuorille rikoksentekijöille koituviin rangaistusten oheisseuraamuksiin.
Lapsen ja nuoren erityisaseman kokonaisvaltaisempi huomioonottaminen rikosprosessissa vaatii lainsäädännön uudistamista ja muuttamista. Lainsäädäntöä koskevilla ehdotuksilla pyritään saattamaan lainsäätäjän käsitys käytäntöä vastaavaksi. Nuorisorikostyöryhmä on ehdottanut muutoksia esitutkintalakiin, pakkokeinolakiin, asetukseen nuorista rikoksentekijöistä, rikoslakiin ja lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Näiden ehdotusten myötä vakiintuneet käytännöt saataisiin lainsäädännön tasolle ja toisaalta kirjavia käytäntöjä saataisiin yhdenmukaistettua.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa kokonaiskuva nuorisoprosessia koskevasta sääntelystä ja eri viranomaisten tehtävistä, velvollisuuksista ja käytäntöjen toimivuudesta Oulun kihlakunnan alueella.
Tutkielmassa käsitellään yleisesti nuorisorikosoikeutta, historiaa ja kansainvälistä sääntelyä. Tutkielma sisältää luvut esitutkinnasta, syyteharkinnasta ja nuorisoprosessista, ja näissä luvuissa käydään läpi nuoren rikoksentekijän erityisasemaa ja noudatettuja menettelyjä. Sosiaalitoimea, Kriminaalihuoltolaitosta ja sovittelua koskevissa luvuissa on perehdytty sosiaaliviranomaisten interventioihin, lakisääteisiin velvollisuuksiin ja henkilötutkinta- ja sovittelumenettelyyn. Tutkielmassa ei ole käsitelty yleisiä rangaistuslajeja, vaan keskitytty nuorille rikoksentekijöille koituviin rangaistusten oheisseuraamuksiin.
Lapsen ja nuoren erityisaseman kokonaisvaltaisempi huomioonottaminen rikosprosessissa vaatii lainsäädännön uudistamista ja muuttamista. Lainsäädäntöä koskevilla ehdotuksilla pyritään saattamaan lainsäätäjän käsitys käytäntöä vastaavaksi. Nuorisorikostyöryhmä on ehdottanut muutoksia esitutkintalakiin, pakkokeinolakiin, asetukseen nuorista rikoksentekijöistä, rikoslakiin ja lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Näiden ehdotusten myötä vakiintuneet käytännöt saataisiin lainsäädännön tasolle ja toisaalta kirjavia käytäntöjä saataisiin yhdenmukaistettua.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa kokonaiskuva nuorisoprosessia koskevasta sääntelystä ja eri viranomaisten tehtävistä, velvollisuuksista ja käytäntöjen toimivuudesta Oulun kihlakunnan alueella.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4416]