Oikeushenkilön rangaistusvastuu Suomessa

Abstract

Tutkielmassa käsittelen vuonna 1995 Suomen rikoslakiin omaksuttua oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen oikeushenkilön rangaistusvastuuseen liittyvää historiaa ja lainsäädäntövaiheessa esiintyneitä ongelmia, minkä lisäksi esittelen vastuumuodon sisällön ja sen soveltamisedellytyk-set rikoslain 9 luvun mukaan. Tutkielman empiirisessä osassa esittelen Korkeimman oikeuden oikeushenkilön rangaistusvastuusta koskevat ennakkoratkaisut, joista tuorein on kuluvan vuoden heinäkuulta. Vaikka oikeushenkilön rangaistusvastuu on koettu edellytyksiltään hankalaksi soveltaa ja yhteisösakkotuomioita on sen säätämisen jälkeen annettukin suhteellisen vähän, tapaukset ovat joka tapauksessa lisääntyneet. Mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheesta tekee yhteisörangaistuksen viime aikoina saama julkisuus, kun monelle suomalaiselle suuryritykselle on vaadittu ja moni niistä on tuomittukin merkittäviin yhteisösakkoihin. Näistä esimerkkeinä Neste Oil Oyj, FIM Omaisuudenhoito Oy, Lassila & Tikanoja Oyj sekä parhaillaan käsittelyssä olevat Lokapojat Oy:tä sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä vastaan ajetut yhteisösakkosyytteet. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta säädettäessä yhtenä suurimpana teoreettisena ongelmana nähtiin sen soveltumattomuus vahvasti yksilövastuuseen perustuvaan rikosoikeusjärjestelmäämme. Toisaalta sitä ei tarkoitettukaan korvaamaan rikosoikeudellista yksilövastuuta, vaan täydentämään sitä mikäli yksilövastuu ei riitä, tai sillä ei pystytä tarpeeksi vaikuttamaan rikolliseen toimintaan. Siitä huolimatta, että oikeushenkilön rangaistusvastuun tarpeellisuus ja tehokkuus rikoslain seuraamusjärjestelmässä on kyseenalaistettu, on kiistatonta, että vähintään viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa sen painoarvo keinona vaikuttaa yhteisötoiminnassa tapahtuvaan rikollisuuteen on kasvamassa