Vankeinhoidon kansainväliset säännökset

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä erilaisia vankeinhoitoa koskevia kansainvälisiä säännöksiä. Tämän lisäksi tarkoituksena on löytää vastaus kysymykseen, mitä kidutuksen ja muun vankeinhoitoon liittyvän epäinhimillisen kohtelun lopettamiseksi voitaisiin erityisesti lainsäätäjällä käytettävissä olevin keinoin tehdä?

Soveltamisaltaan merkittävimmät vankeinhoitoa sääntelevät sopimukset ovat Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä laaditut sopimukset. Näistä merkittävimpiä ovat Ihmisoikeuksien julistus, Vankeinhoidon vähimmäissäännöt, Vankeinhoidon vähimmäissääntöjen menettelytapaohjeet, Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus sekä Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Näiden lisäksi tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia ovat Euroopan vankilasäännöt, Euroopan yhdyskuntaseuraamusten ja -toimenpiteiden sääntöjä koskeva suositus, Eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistuksen estämiseksi sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus. Myös Suomesta löytyy huomattava määrä vankeinhoitoa koskevia kansallisia säädöksiä.

Yksi selvä keino kidutuksen estämiseksi lainsäädännöllisin keinoin on laillisten oikeuksien suominen pidätetyille ja vangituille. Riippumaton tuomioistuin ja pidätetyn/vangitun henkilön oikeus saada asianmukaista juridista ja lääketieteellistä apua oman valintansa mukaan ovat täten olennaisia. Kansainvälisellä tasolla kidutusten julkistaminen sekä hallitusten, kansainvälisten ja kansalaisjärjestöjen puuttuminen tapauksiin voivat turvata sen, että kansalliset oikeusjärjestykset antavat asianmukaisen suojan kidutusuhan alaisille henkilöille.