Kriminalisointien elinkaari säätämisestä dekriminalisointeihin : mikä muuttui ja miksi?

Abstract

Tutkielman aiheena ovat Suomen itsenäisyyden ajan keskeisimmät dekriminalisoinnit, joilla on ollut erityistä yhteiskunnallista merkitystä. Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan sitä, että jostakin aiemmin kriminalisoidusta teosta ei enää seuraa rangaistusta. Kieltolakirikolliset, homoseksuaalit ja irtolaiset olivat aikanaan ongelmallisina pidettyjä ryhmiä, joita yhteiskunta pyrki kontrolloimaan. Tutkielman tavoitteena on kuvata niitä kehityskulkuja, joiden perusteella kriminalisointeihin ja lopulta dekriminalisointeihin päädyttiin. Yhteiskuntien kyky sallia poikkeavuutta on vaihdellut vuosisatojen kuluessa. Tutkielman tarkoituksena on kiinnittää huomiota muutokseen, joka on havaittavissa pitkällä aikavälillä erilaisten marginaaliryhmien kohtelussa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kriminalisointien elinkaaren kuvaamista oikeussäännöksiin ja oikeudelliseen kirjallisuuteen perustuvan aineiston avulla. Tutkielma on oikeushistoriallinen, mutta siinä on myös de lege ferenda –tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksessa läpikäydään kieltolain, homoseksuaalisuuden ja irtolaisuuden kriminalisointiin ja lopulta rangaistavuuden kumoamiseen johtanut kehitys sekä niiden välisellä ajanjaksolla tapahtuneet muutokset. Tutkielmassa käy ilmi, että kieltolaki säädettiin työväenliikkeen omaksuman raittiusaatteen innoittamana. Kieltolaki kumottiin, koska se lisäsi alkoholin kulutusta ja rikollisuutta. Kieltolain säätämisen ja purkamisen välisenä ajanjaksona tapahtui olennainen muutos kansalaisten yleisessä lainkuuliaisuudessa. Homoseksuaalisuuden rangaistavuus johdettiin suoraan Raamatun kielloista, ja homoseksuaalit rinnastettiin eläimiin sekaantujiin. Kevään 1965 kuluessa Suomessa virisi seksuaalipoliittinen keskustelu, joka johti irtautumiseen absoluuttisesta sukupuolimoraalista ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden korostamiseen. Homoseksuaalisuuden rangaistavaksi säätämisen ja dekriminalisoinnin välisenä aikana suurin muutos oli rikoslain ja uskonnon erottaminen toisistaan. Homoseksuaalisuudesta tuli perus- ja ihmisoikeuskysymys. Tutkimuksessa selviää, että vuoden 1936 irtolaisuuden kriminalisointi tähtäsi epäsosiaalisena pidetyn henkilön ohjaamiseen hyvämaineiseen ja työteliääseen elämäntapaan. Irtolaisuus dekriminalisoitiin, koska irtolaiset määritettiin uudella tavalla asunnottomiksi alkoholisteiksi. Yhtenäiskulttuurin hajoamisen myötä poikkeavaa elämäntapaa alettiin sietää entistä paremmin. Keskeinen muutos irtolaislain säätämisen ja kumoamisen välisenä ajanjaksona oli irtolaiskäsitteen uudelleenmäärittely: irtolaisesta tuli päihdehuollon asiakas, joka oli oikeutettu saamaan sosiaalipalveluita.