Osallisuudesta huumausainerikoksissa
Ylitepsa, Johanna (2010)
There are no files associated with this item.
Ylitepsa, Johanna
Lapin yliopisto
2010
openAccess
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus on tarkastella huumausainerikokseen osallistumisen muotoja ja osallistumismuotoja koskevien säännösten tulkintaa ja soveltamista huumausainerikosten yhteydessä. Tutkielmassa selvitetään myös avunantoa, huumausainerikoksen edistämistä ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevien säännösten suhteita ja rajanvetoa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen.
Huumausainerikokset toteutetaan usein yhteistyönä, joten rikoskumppanuutta koskeva säännös on merkittävä huumausainerikosten yhteydessä. Välillistä tekemistä koskeva säännös soveltuu huumausainerikoksiin erityisesti silloin, kun on kyse huumausainerikoksiin pakotetuista henkilöistä tai henkilöistä, joiden tahallisuuden edellyttämä tietoisuus ei täyty. Tutkielmassa selvitetään yllytyssäännöksen soveltumista poliisin toimintaan valeoston ja tietolähdetoiminnan yhteydessä erityisesti, kun on kysymys epäonnistuneesta valeostosta, joka ylittää poliisin toimivallan rajat. Yllytyssäännös ei yleensä tällaisiin tilanteisiin sovellu, vaan sovellettavaksi tulevat rikoslain 40 luvun virkarikossäännökset. Avunantosäännös on erittäin kattava. Se soveltuu oikeuskäytännön mukaan monenlaisiin huumausainerikoksiin liittyviin tekoihin. Avunannon soveltumista rajoittaa eniten korkea tahallisuusvaatimus.
Huumausainerikoksen edistäminen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen laajentavat selkeästi huumausainerikoksiin osallistumisen rangaistavuutta verrattuna perinteisiin osallisuusmuotoihin. Säännökset perustuvat kansainväliseen ja EU:n puitteissa tehtyyn yhteistyöhön. Säännökset laajentavat erityisesti avunantotyyppisen huumausainerikoksia edistävän toiminnan rangaistavuutta. Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevan kriminalisoinnin soveltumista suomalaiseen järjestäytyneeseen huumausainerikollisuuteen voi rajoittaa erityisesti säännöksessä olevan järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän jäsentyneisyysvaatimus, joka on tiukempi kuin kansainvälisissä ja EU:n määritelmissä.
Avunantoa ja uusia osallistumismuotoja koskevien säännösten erot liittyvät niissä kriminalisoituihin tekotapoihin, osallistumistekojen suhteisiin päätekoihin ja säännösten edellyttämän tahallisuusvaatimuksen laajuuteen. Uudet osallistumismuodot laajentavat osallisuuden rangaistavuutta erityisesti niiden alhaisemman tahallisuusvaatimuksen vuoksi. Säännösten soveltumista harkittaessa on otettava huomioon edistämisen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen toissijaisuus verrattuna avunantoon. Avunanto syrjäyttää soveltuessaan molemmat uudet osallistumismuodot. Osallistumissäännöksen soveltumista arvioidaan vasta viimeisenä, kun on todettu, ettei avunanto- tai edistämissäännös sovellu tekijän toimintaan.
Huumausainerikokset toteutetaan usein yhteistyönä, joten rikoskumppanuutta koskeva säännös on merkittävä huumausainerikosten yhteydessä. Välillistä tekemistä koskeva säännös soveltuu huumausainerikoksiin erityisesti silloin, kun on kyse huumausainerikoksiin pakotetuista henkilöistä tai henkilöistä, joiden tahallisuuden edellyttämä tietoisuus ei täyty. Tutkielmassa selvitetään yllytyssäännöksen soveltumista poliisin toimintaan valeoston ja tietolähdetoiminnan yhteydessä erityisesti, kun on kysymys epäonnistuneesta valeostosta, joka ylittää poliisin toimivallan rajat. Yllytyssäännös ei yleensä tällaisiin tilanteisiin sovellu, vaan sovellettavaksi tulevat rikoslain 40 luvun virkarikossäännökset. Avunantosäännös on erittäin kattava. Se soveltuu oikeuskäytännön mukaan monenlaisiin huumausainerikoksiin liittyviin tekoihin. Avunannon soveltumista rajoittaa eniten korkea tahallisuusvaatimus.
Huumausainerikoksen edistäminen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen laajentavat selkeästi huumausainerikoksiin osallistumisen rangaistavuutta verrattuna perinteisiin osallisuusmuotoihin. Säännökset perustuvat kansainväliseen ja EU:n puitteissa tehtyyn yhteistyöhön. Säännökset laajentavat erityisesti avunantotyyppisen huumausainerikoksia edistävän toiminnan rangaistavuutta. Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevan kriminalisoinnin soveltumista suomalaiseen järjestäytyneeseen huumausainerikollisuuteen voi rajoittaa erityisesti säännöksessä olevan järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän jäsentyneisyysvaatimus, joka on tiukempi kuin kansainvälisissä ja EU:n määritelmissä.
Avunantoa ja uusia osallistumismuotoja koskevien säännösten erot liittyvät niissä kriminalisoituihin tekotapoihin, osallistumistekojen suhteisiin päätekoihin ja säännösten edellyttämän tahallisuusvaatimuksen laajuuteen. Uudet osallistumismuodot laajentavat osallisuuden rangaistavuutta erityisesti niiden alhaisemman tahallisuusvaatimuksen vuoksi. Säännösten soveltumista harkittaessa on otettava huomioon edistämisen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen toissijaisuus verrattuna avunantoon. Avunanto syrjäyttää soveltuessaan molemmat uudet osallistumismuodot. Osallistumissäännöksen soveltumista arvioidaan vasta viimeisenä, kun on todettu, ettei avunanto- tai edistämissäännös sovellu tekijän toimintaan.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4439]