Lasten seksuaalista riistoa koskevien säännösten uudistaminen

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevia kansallisia sekä kansainvälisiä säännöksiä, jotka koskevat lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Tutkimus painottuu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sekä törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön säännöksiin. Ilmiötä ja muutoksia tarkastellaan tilastojen valossa.

Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, joka on tullut kansainvälisesti voimaan 1.7.2010, on asettanut muutospaineita kansalliselle lainsäädännölle. Erityisesti yleissopimus velvoittaa kriminalisoimaan lapsen houkuttelun seksuaalisiin tarkoituksiin (grooming). Oikeusministeriö asetti työryhmän laatimaan mietinnön kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamistoimista keväällä 2009. Hallitus antoi Eduskunnalle esityksensä yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi 3.12.2010. Tutkimuksessa käsitellään yleissopimuksen voimaansaattamista sekä siitä aiheutuvia lainsäädäntömuutoksia. Kriminalisointia koskien lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin tarkastellaan kansallisesti sekä kansainvälisesti.

Uusi yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ja erityisesti grooming -kriminalisointi laajentaa lasten suojaa, kun aiemmin rankaisematon menettely saatetaan rangaistavaksi. Seksuaalisen teon käsitteen laajentaminen suojaa lapsia vahingoittavilta teoilta entistä kattavammin. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikon ankaroittaminen parantaa mahdollisuuksia seksuaalirikollisten kuntoutukseen, kun rangaistus- ja siten myös kuntoutusaika pitenee.

Tehokas suojelu edellyttää uusien säännösten lisäksi viranomaisten saumatonta yhteistyötä seksuaalirikosten selvitys-, hoito- ja tuomioistuinprosessissa. Lasten turvataitokasvatusta tulee lisätä, jotta lapset voisivat oma-aloitteisesti suojautua uusia seksuaalisen riiston muotoja vastaan.