Näytön arvioinnista ja tuomitsemiskynnyksestä rahanpesurikoksissa : erityisesti silmällä pitäen ennakkoratkaisua KKO 2009:59

Abstract

Korkeimman oikeuden antamassa ennakkoratkaisussa KKO 2009:59 tarkasteltiin rahan-pesurikokseen liittyviä näyttöongelmia. Ennakkoratkaisussa otettiin kantaa rahanpesurikok-sen tunnusmerkistön täyttymiseen sekä toisaalta analysoitiin todistusoikeudellisia ongelmia. Oikeusprosessin näyttökysymys voidaan jakaa karkeasti ottaen yhtäältä todisteiden näyttöar-von punnintaan ja toisaalta näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttökynnyksel-lä tarkoitetaan sitä näytöllistä todennäköisyyttä, joka on saavutettava, jotta todistusteema voitaisiin katsoa toteennäytetyksi.

Tutkielman lähestymistapa on oikeusdogmaattinen, jolloin tutkielmassa hyödynnetään lain-opillista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineiston pääasiallinen lähde on oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa tarkastellaan tuomitsemiskynnyksen määritelmiä, ja perehdytään tuomitsemis-kynnystä koskeviin lainsäännöksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten näytön arvioin-tiin liittyvät metodit soveltuvat rahanpesurikosten näytön harkintaan. Tutkielmassa on arvioitu hypoteesimetodin eli vaihtoehtojen poissuljentaan perustuvan argumentoinnin soveltamista neljään tutkielman teemaan liittyvään oikeustapaukseen.

Tutkielmassa selvitetään lisäksi, mitkä erityiset seikat ovat katsottu ratkaiseviksi arvioitaessa rahanpesurikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ts. tietoisuutta varojen alkuperästä sekä toi-mimista varojen laittoman alkuperän peittämistarkoituksessa ennakkoratkaisussa KKO 2009:59.

Ennakkoratkaisussa KKO 2009:59 on perusteltu syyksi lukevaa päätöstä rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ns. tarkoitustunnusmerkistöllä. Tähän liittyen KKO on käyttänyt perusteluissa muotoilua ”on täytynyt käsittää”, jolloin tahallisuuden asteen ts. tuomitsemis-kynnyksen on katsottava olleen melko alhainen. Tahallisuuskysymys on ratkaistu tiettyjen ulkoisten olosuhteiden perusteella. Ratkaisussa on hypoteesimetodin mukaisesti suljettu vaihtoehtoiset tapahtumankulut pois.

Toisaalta ratkaisua olisi todennäköisesti voitu perustella myös rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 mo-mentin 2 kohdan ns. seuraustunnusmerkistöllä (peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden alkuperän). Tällöin KKO:n perustelujen painotukset olisivat ehkä olleet erilaiset, koska tahallisuusvaatimuksen on ns. seuraustunnusmerkistön soveltamisessa katsottava olevan alemmalla tasolla.