Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Abstract

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään rikoslain (RL) 9 luvussa, joka tuli voimaan 1.9.1995 rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä. Esitöiden mukaan painavin ja riittävä peruste oikeushenkilön rangaistusvastuun puolesta oli yksilöllisten seuraamusten ilmeinen epäsuhde yhteisötoiminnassa tehtyjen rikosten haitallisuuteen ja moitittavuuteen nähden sekä tehottomuus oikeushenkilön toiminnan ohjaamisessa.

Tutkielman tarkoitus on selvittää RL 9 luvun sisältö, eli millä edellytyksillä oikeushenkilö voi joutua rangaistusvastuuseen sen toiminnassa tehdyn rikoksen perusteella ja mitä seuraamusharkinnassa on otettava huomioon. Olen tarkastellut aihetta lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeustapausten avulla.

Tutkielmani kannalta keskeisimmät käsitteet ovat oikeushenkilö, rikos ja rikoksentekijä. Näiden kolmen edellytyksen on oltava voimassa yhtä aikaa, jotta oikeushenkilön rangaistusvastuulle olisi lähtökohtaiset edellytykset. Oikeushenkilön rangaistusvastuun muodot ovat samastamisvastuu, oikeushenkilön laiminlyöntiin perustuva vastuu ja yksilövastuusta riippumaton vastuu. Yhteisösakon mittaamista ohjaavat RL 9:6:n erityiset mittaamisperusteet sekä soveltuvin osin RL 6 luvun yleiset säännökset rangaistuksen määräämisestä. Esitöissä korostettiin tuomioistuinten merkitystä rangaistuskäytännön ohjaamisessa, sillä yhteisösakon rangaistusasteikkoa (850–850 000 euroa) sovelletaan kaikkiin soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin samoin kuin erityyppisiin oikeushenkilöihin.

Toistaiseksi oikeushenkilön rangaistusvastuulla ei ole ollut kovin suurta käytännön merkitystä. Suurin osa käräjäoikeuksissa käsitellyistä yhteisösakkotapauksista on koskenut työturvallisuusrikosta, joka lisättiin RL 9 luvun soveltamisalaan vuonna 2003. Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten tulisi aktiivisemmin selvittää, täyttyvätkö tapauksessa oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytykset, jotta tuomioistuin voisi ottaa kantaa yhteisösakkovaatimukseen. Myös tuomioistuinten tulisi tuomioissaan tuoda selkeämmin esille, kuinka eri mittaamisperusteet ovat vaikuttaneet tuomitun yhteisösakon määrään, jotta tuomitsemiskäytäntöä päästäisiin yhtenäistämään.