Median sananvapaus suhteessa yksityiselämän suojaan : oikeudenkäyntiuutisoinnista johtuvat oikeudenloukkaukset
Granat, Anu (2012)
There are no files associated with this item.
Granat, Anu
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
Sananvapautta pidetään demokraattisen yhteiskunnan perustana ja sitä koskevalla lainsäädännöllä turvataan joukkotiedotusvälineiden oikeus käsitellä moniulotteisesti yhteiskunnan tapahtumia. Media käsittelee esimerkiksi yhteiskunnallisia epäkohtia ja pitää muutenkin yllä keskustelua yhteiskunnallisista tapahtumista. Viime vuosina tiedotusvälineiden uutisointi on painottunut kaupallisuuteen ja mediasta on tullut kehityksen myötä yhä itsenäisempi tekijä uutisoinnin kentällä: se ei vain kerro uutisia, vaan myös tekee niitä. Rikosjournalismi on journalismin muoto, joka on yleistynyt viime vuosina. Rikosuutisoinnin yhteydessä tarkastelun kohteeksi nousee sananvapauden ja yksityiselämän suojan rajapinta sekä uutisoinnista mahdollisesti johtuvat oikeudenloukkaukset.
Tiedotusvälineiden on toiminnassaan noudatettava kansallista lainsäädäntöä sekä hyvää lehtimiestapaa ja Journalistin ohjeita. Viimeksi mainitut ovat osa median sisäistä itsesääntelyjärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan etiikan ja moraalin mukainen toiminta sekä estämään lainsäädäntörikkomukset.
Perustuslain 12 §:n mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaudesta säädetään perustuslain lisäksi myös laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Suomessa sananvapauden toteutumista turvataan muun muassa ennakkosensuurin kiellolla. Sananvapauden käyttöön liittyy kuitenkin vastuuta ja sitä voidaan laissa tarkemmin määrätyillä edellytyksillä rajoittaa. Sananvapauden käyttö ei saa loukata esimerkiksi perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Yksityiselämän suojaan kohdistuvat loukkaukset, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus on kriminalisoitu rikoslain 24 luvussa.
Suomen osalta merkittävin kansallisen sananvapauden tulkintaan vaikuttava kansainvälinen sopimusvelvoite on Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artikla ja sen turvaama sananvapaus. Yksityiselämän suojasta säädetään EIS:n 8 artiklassa. Sananvapauden rajoituksista ja niiden edellytyksistä säädetään EIS 10 artiklan 2 kohdassa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on joutunut ohjaamaan Suomen tuomioistuimia päätöksillään yksityiselämän suojan ja sananvapauden yhteensovittamisesta. Suomi on saanut useita langettavia tuomioita sananvapautta koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan rikkomisesta. EIT on sananvapautta koskevissa tuomioissaan arvioinut asiaan liittyvää yleistä mielenkiintoa sekä sananvapauteen puuttumisen suhteellisuutta ja välttämättömyyttä. Kansallisella tuomioistuimella on ollut tapana soveltaa yksilön oikeuksia hyvinkin kaavamaisesti sen sijaan, että tehtäisiin punnintaa sananvapauteen perustuvan yleisen edun ja yksityiselämän suojan välillä.
Tiedotusvälineiden on toiminnassaan noudatettava kansallista lainsäädäntöä sekä hyvää lehtimiestapaa ja Journalistin ohjeita. Viimeksi mainitut ovat osa median sisäistä itsesääntelyjärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan etiikan ja moraalin mukainen toiminta sekä estämään lainsäädäntörikkomukset.
Perustuslain 12 §:n mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaudesta säädetään perustuslain lisäksi myös laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Suomessa sananvapauden toteutumista turvataan muun muassa ennakkosensuurin kiellolla. Sananvapauden käyttöön liittyy kuitenkin vastuuta ja sitä voidaan laissa tarkemmin määrätyillä edellytyksillä rajoittaa. Sananvapauden käyttö ei saa loukata esimerkiksi perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Yksityiselämän suojaan kohdistuvat loukkaukset, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus on kriminalisoitu rikoslain 24 luvussa.
Suomen osalta merkittävin kansallisen sananvapauden tulkintaan vaikuttava kansainvälinen sopimusvelvoite on Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artikla ja sen turvaama sananvapaus. Yksityiselämän suojasta säädetään EIS:n 8 artiklassa. Sananvapauden rajoituksista ja niiden edellytyksistä säädetään EIS 10 artiklan 2 kohdassa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on joutunut ohjaamaan Suomen tuomioistuimia päätöksillään yksityiselämän suojan ja sananvapauden yhteensovittamisesta. Suomi on saanut useita langettavia tuomioita sananvapautta koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan rikkomisesta. EIT on sananvapautta koskevissa tuomioissaan arvioinut asiaan liittyvää yleistä mielenkiintoa sekä sananvapauteen puuttumisen suhteellisuutta ja välttämättömyyttä. Kansallisella tuomioistuimella on ollut tapana soveltaa yksilön oikeuksia hyvinkin kaavamaisesti sen sijaan, että tehtäisiin punnintaa sananvapauteen perustuvan yleisen edun ja yksityiselämän suojan välillä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4568]