Lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivaltarikollisuus erityisesti hovioikeusaineiston valossa

Abstract

Lapset ovat nousseet vasta viimeisten vuosikymmenten aikana laitos- tai vanhempainvallan alaisuudesta moderneiksi ihmis- ja perusoikeuksien subjekteiksi. Lasten oikeudet olivat pitkään kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, pikemminkin päinvastoin. Tässä tutkimuksessa käsitellään lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia ihmisoikeuksien, kriminologian ja rikosoikeuden näkökulmasta peilaten vallitsevaan hovioikeuskäytäntöön.

Tutkimuksessa valotetaan kansallista lainsäädäntöä aina tunnusmerkistötasolta korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kuritusväkivallan kriminalisointiprosessia sekä siihen liittyvää oikeuskäytäntöä. Onhan juuri tämä väkivallan tyyppi ollut viimeisten vuosikymmenten aikana lähes ainoa sosiaalisesti hyväksytty väkivallan muoto suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkimuksessa luodaan katsaus kansainvälisiin lapsen oikeuksia suojaaviin sopimuksiin. Euroopan ihmisoikeussopimus on epäilemättä tehokkain lasten oikeuksien suojan kansainvälinen instrumentti. Sen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista sekä siihen tuoreeltaan allekirjoituksille avautunutta lisäpöytäkirjaa, joka tuo sopimukseen pitkään kaivatun valtio- ja yksilövalitustien.

Rikosoikeus operoi ikäneutraalisti ja erityisiä ihmisryhmiä harvoin suojataan erikseen. Suoja syntyy vasta myöhemmin oikeudenkäytön myötä käytännön soveltamistilanteissa, esimerkiksi rangaistusta mitattaessa tai päätettäessä ympärileikkauksen rangaistavuudesta. Sen vuoksi tutkimuksessa tutustutaan korkeimman oikeuden aihetta koskevaan oikeuskäytäntöön. Lisäksi tutkimukseen kuuluu laaja rangaistuksen määräämistä koskeva osio.

Hovioikeusaineiston analyysin tarkoituksena on tarkastella tapauksia kuvaamalla tuomioistuimessa käsitelty rikos riittävällä laajuudella, jotta myös lukija saa käsityksen siitä, millaisia erityispiirteitä lapsiin kohdistuvaan väkivaltarikollisuuteen liittyy. Analyysissä eritellään kutakin tapausta muun muassa rangaistuksen määräämisen ja mittaamisen näkökulmasta. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat tuomioistuimen ratkaisun perustelut, kun se on perustellut mittaamaansa rangaistusta. Lisäksi kiinnitetään huomiota niihin oikeudellisiin argumentteihin, joita tuomioistuimet ovat käyttäneet, kun ne ovat arvioineet tunnusmerkistön valintaa kussakin yksittäisessä tapauksessa.