Arvopaperimarkkinoiden sanktiot

Abstract

Tutkimuksen aiheena ovat arvopaperimarkkinoiden sanktiojärjestelmän seuraamukset ja soveltamiskäytäntö. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa arvopaperimarkkinoilla käytössä olevien oikeudellisten sanktiojärjestelmien välisiä rajapintoja oikeuskäytännössä. Tutkimus on perinteisessä merkityksessä lainopillinen, koska tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millainen sääntely-ympäristö Suomen arvopaperimarkkinoilla vallitsee ja kuinka oikeus käytännössä toteutuu.

Arvopaperimarkkinoiden sääntely on toteutettu Suomessa kansainväliseen malliin jakamalla se viranomaissääntelyyn ja itsesääntelyyn. Kaikkein vakavimmista arvopaperimarkkinoiden väärinkäytöksistä on säädetty rangaistukset rikoslain (39/1889) 51 luvussa. Arvopaperimarkkinarikoksia ovat sisäpiirintiedon väärinkäyttö, kurssin vääristäminen sekä arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos. Ultima ratio -periaatteen mukaisesti rikosoikeuden tulee kuitenkin olla vasta viimekätinen väline oikeudenloukkauksiin puututtaessa.

Finanssivalvonta valvoo arvopaperimarkkinalainsäädännön noudattamista ja se voi määrätä hallinnollisia seuraamuksia lain vastaisista menettelyistä. Ne ovat tarkoitettu käytettäviksi väärinkäytöksissä, joiden menettelyä ei voida pitää markkinoiden luottamuksen kannalta hyväksyttävänä, mutta joissa rikosprosessiin turvautuminen ei ole tarkoituksenmukaista. Finanssivalvonnan käytössä olevia hallinnollisia seuraamuksia ovat uhkasakko, rikemaksu, julkinen huomautus ja julkinen varoitus sekä seuraamusmaksu.

Viranomaissääntelyä täydentävä itsesääntely on lainsäädäntöä joustavampi ja nopeampi tapa puuttua arvopaperimarkkinoilla toimivien osapuolten toimintaan. Samalla voidaan myös antaa luontevasti lainsäädäntöä yksityiskohtaisempia normeja. Arvopaperimarkkinoiden kannalta keskeisimpiä itsesääntelynormeja ovat Helsingin pörssin säännöt ja ohjeet.

Arvopaperimarkkinoiden kolmiportainen sääntely- ja valvontamalli on toimiva, koska arvopaperimarkkinoiden puolueettomuutta ja luotettavuutta ei kyetä turvaamaan pelkästään rikosoikeudellisin keinoin. Hallinnollisella sanktiojärjestelmällä voidaan pyrkiä täyttämään aukkoa, joka jää rikosoikeudellisesti rangaistavien tekojen ja sallittujen menettelytapojen välimaastoon. Lisäksi uskottavalla ja läpinäkyvällä itsesääntelyllä on tärkeä rooli markkinoiden luotettavuutta turvaavien toimintatapojen edistämisessä.