Normaalisuusperiaatteen toteutuminen tutkintavankeudessa

Abstract

Aikoinaan tutkintavankeutta pidettiin rangaistusseuraamuksena, mutta nykyään tämän rikosprosessuaalisen pakkokeinon täytäntöönpanossa on tavoitteena mahollisimman pitkälle ulottuva tutkintavangin perusoikeuksien kunnioittaminen sekä normaalisuusperiaatteen toteuttaminen. Normaalisuusperiaatteen tavoitteena on, että tutkintavangin muut oikeudet säilyisivät vapaudenmenetyksestä huolimatta mahdollisimman koskemattomina. Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten normaalisuusperiaate tiettyjen tutkintavangin oikeuksien osalta toteutuu ja miten mahdollinen poliisivankilaan sijoittaminen tähän vaikuttaa. Tutkimus on rajattu sijoittamiseen, perus- ja terveydenhuoltoon, yhteydenpitoon sekä päivittäisiin toimintamahdollisuuksiin liittyviin oikeuksiin. Lisäksi aihealueesta johtuen on välttämätöntä tarkastella myös tutkintavangin tärkeimpiä prosessuaalisia oikeuksia.

Tässä tutkielmassa hyödynnetään kansallisen lainsäädännön lisäksi merkittävimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia. Kotimaisten tuomioistuinratkaisujen lisäksi huomiota kiinnitetään erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoihin sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Lisäksi painoarvoa annetaan myös Eurooppalaisen kidutuksen vastaisen komitean (CPT) raporteille ja suosituksille. Tutkintavangin oikeuksia pyritään tarkastelemaan korostuneesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.

Vangitseminen vaikuttaa väistämättä useampiin tutkintavangin perus- ja ihmisoikeuksiin. Prosessuaaliset oikeudet syyttömyysolettamineen kuitenkin säilyvät täysimääräisinä, vaikka vangitsemisen tueksi on esitetty todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyydestä. Päivittäiseen elämään liittyvissä oikeuksissa normaalisuusperiaatteen toteutuminen sen sijaan vaihtelee merkittävästi sijoituspaikasta ja esitutkinnan tarpeista riippuen. Huomattavia eroja havaitaan myös tässä yhteydessä tarkasteltujen eri oikeuskokonaisuuksien välillä. Normaalisuusperiaate toteutuukin kauttaaltaan vain perus- ja terveydenhuoltoon liittyvien oikeuksien osalta, kun taas yhteydenpitoon liittyvien oikeuksien osalta sen toteutuminen jää varsin vajavaiseksi. Päivittäiset toimintamahdollisuudet riippuvat täysin sijoittamisratkaisusta ja poliisivankiloihin sijoitetut tutkintavangit joutuvat tältä osin hyvin eriarvoiseen asemaan. Näiden oikeuksien osalta normaalisuusperiaatteen voidaan katsoa toteutuvan kohtuullisesti vain muissa kuin poliisivankiloissa.