Euroopan unionin kriminaalipolitiikka aineellisen rikosoikeuden lähentämisen valossa
Myllyniemi, Eira (2013)
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201309161269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201309161269
Tiivistelmä
Tutkimusaihe on ”Euroopan unionin kriminaalipolitiikka aineellisen rikosoikeuden lähentämisen valossa”. Tutkielmassa muodostetaan kokonaiskuva aineellisen rikosoikeuden lähentämisen nykytilasta EU:ssa, tarkastellaan aiheen oikeusperustaa sekä unionin jäsenmaihin kohdistamia kriminalisointivelvoitteita: mitkä teot tulisi olla rangaistavia ja kuinka niistä tulisi rangaista. Tutkielman näkökulma on kriminaalipoliittinen ja lainopillinen.
Päälähteenä on käytetty Euroopan unionista tehtyä sopimusta, Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, sekundäärilainsäädäntöä sekä unionin poliittisluonteisia asiakirjoja. Unionioikeutta on seurattu 22.8.2013 asti. Lähteenä on käytetty myös aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta sekä artikkeleita.
Lissabonin sopimuksen jälkeen unionin rikosoikeudellinen toimivalta on määritelty SEUT 83 ja 325 artikloissa. Toimivalta kattaa pääpiirteissään rikostekojen ja seuraamusten vähimmäissääntöjen määrittelyn. Unioni voi kriminalisoida ns. eurorikoksia sekä tekoja, jotka uhkaavat unionin politiikkojen tehokasta täytäntöönpanoa. Koska rikosoikeutta pidetään korostetusti kansallisena oikeudenalana, yleisen käsityksen mukaan unioni voi säätää vain rikosoikeudellisia direktiivejä, ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen rikosten seuraamusten osalta voi koskea vain pienintä mahdollista enimmäisrangaistusta. Komissio on kuitenkin esittänyt kahdessa direktiiviehdotuksessa myös ehdottomien vähimmäisrangaistusten käyttöönottoa, mutta näiden ehdotusten käsittely on kesken. Lisäksi tutkijat eivät ole yksimielisiä, antaako SEUT 325 artikla unionille oikeuden säätää rikosoikeudellisia asetuksia. Tämän esityksen suhteen enemmistö on kielteisellä kannalla. Tutkielma sisältää listan voimassaolevista jäsenvaltioihin kohdistuvista kriminalisointivelvoitteista. Tukholman ohjelmassa Eurooppaneuvosto on määritellyt unionin tärkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi toimikaudella 2010- 2014 kansalaisten perusoikeuksien ja Euroopan turvallisuuden edistämisen terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjumalla.
Päälähteenä on käytetty Euroopan unionista tehtyä sopimusta, Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, sekundäärilainsäädäntöä sekä unionin poliittisluonteisia asiakirjoja. Unionioikeutta on seurattu 22.8.2013 asti. Lähteenä on käytetty myös aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta sekä artikkeleita.
Lissabonin sopimuksen jälkeen unionin rikosoikeudellinen toimivalta on määritelty SEUT 83 ja 325 artikloissa. Toimivalta kattaa pääpiirteissään rikostekojen ja seuraamusten vähimmäissääntöjen määrittelyn. Unioni voi kriminalisoida ns. eurorikoksia sekä tekoja, jotka uhkaavat unionin politiikkojen tehokasta täytäntöönpanoa. Koska rikosoikeutta pidetään korostetusti kansallisena oikeudenalana, yleisen käsityksen mukaan unioni voi säätää vain rikosoikeudellisia direktiivejä, ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen rikosten seuraamusten osalta voi koskea vain pienintä mahdollista enimmäisrangaistusta. Komissio on kuitenkin esittänyt kahdessa direktiiviehdotuksessa myös ehdottomien vähimmäisrangaistusten käyttöönottoa, mutta näiden ehdotusten käsittely on kesken. Lisäksi tutkijat eivät ole yksimielisiä, antaako SEUT 325 artikla unionille oikeuden säätää rikosoikeudellisia asetuksia. Tämän esityksen suhteen enemmistö on kielteisellä kannalla. Tutkielma sisältää listan voimassaolevista jäsenvaltioihin kohdistuvista kriminalisointivelvoitteista. Tukholman ohjelmassa Eurooppaneuvosto on määritellyt unionin tärkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi toimikaudella 2010- 2014 kansalaisten perusoikeuksien ja Euroopan turvallisuuden edistämisen terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjumalla.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]