Kun puukko heiluu ja veitsi viuhuu : suomalaisen henkirikoksen syitä ja seurauksia
Nevanlinna, Johanna (2013)
There are no files associated with this item.
Nevanlinna, Johanna
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201311111319
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201311111319
Tiivistelmä
Suomessa tehdään länsimaisittain runsaasti henkirikoksia. Henkirikokset ovat usein keski-ikäisten alkoholisoituneiden miesten keskinäistä väkivaltaa. Viime vuosina on esiintynyt myös useita Suomessa lähes ennennäkemättömiä henkirikoksia, joukkomurhia ja niiden yrityksiä. Tutkielma käsittelee suomalaisen henkirikoksen historiaa, nykytilannetta ja ominaispiirteitä tilastotiedon ja yksittäistapausten valossa.
Tutkielmassa käydään läpi kriminologisia teorioita ja tarkastellaan suomalaista henkirikosta niiden valossa. Tutkielmassa todetaan, että osa teorioista soveltuu henkirikosten selittämiseen paremmin kuin toiset. Tutkielmassa tarkastellaan myös rikollisuuden biososiaalisia ja psykologisia selityksiä erityisesti henkirikosten kannalta. Rikoskäyttäytymiseen liittyviä kasvuympäristön riskitekijöitä ovat muun muassa yksinhuoltajuus, heikot kasvatuskäytännöt ja päihdeongelmat. Henkirikosten tekijöillä on tutkimuksissa todettu fysiologisia muutoksia, esimerkiksi hormonitoiminnassa ja välittäjäaineenvaihdunnassa. Psykologisista tekijöistä etenkin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö on usein yhdistetty rikollisuuteen.
Tutkielmassa tarkastellaan henkirikoksia koskevaa lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja eri henkirikostyypeistä tuomittuja keskiarvorangaistuksia. Tutkielmassa selvitetään lisäksi syyntakeisuussääntelyn historiaa, voimassaolevaa oikeutta ja mielentilatutkimusmenettelyä. Syyntakeisuuskannanotot ovat kiristyneet viime vuosikymmeninä - syyntakeettomaksi tai alentuneesti syyntakeiseksi katsotaan enää verrattain pieni osa rikoksentekijöistä.
Tutkielmassa käydään läpi kriminologisia teorioita ja tarkastellaan suomalaista henkirikosta niiden valossa. Tutkielmassa todetaan, että osa teorioista soveltuu henkirikosten selittämiseen paremmin kuin toiset. Tutkielmassa tarkastellaan myös rikollisuuden biososiaalisia ja psykologisia selityksiä erityisesti henkirikosten kannalta. Rikoskäyttäytymiseen liittyviä kasvuympäristön riskitekijöitä ovat muun muassa yksinhuoltajuus, heikot kasvatuskäytännöt ja päihdeongelmat. Henkirikosten tekijöillä on tutkimuksissa todettu fysiologisia muutoksia, esimerkiksi hormonitoiminnassa ja välittäjäaineenvaihdunnassa. Psykologisista tekijöistä etenkin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö on usein yhdistetty rikollisuuteen.
Tutkielmassa tarkastellaan henkirikoksia koskevaa lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja eri henkirikostyypeistä tuomittuja keskiarvorangaistuksia. Tutkielmassa selvitetään lisäksi syyntakeisuussääntelyn historiaa, voimassaolevaa oikeutta ja mielentilatutkimusmenettelyä. Syyntakeisuuskannanotot ovat kiristyneet viime vuosikymmeninä - syyntakeettomaksi tai alentuneesti syyntakeiseksi katsotaan enää verrattain pieni osa rikoksentekijöistä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4513]