Ehdollista jos mahdollista : ehdollisen rangaistuksen kehitysvaiheet
Lesonen, Henri (2014)
Lesonen, Henri
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404161093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404161093
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on ehdollisen rangaistuksen kehitysvaiheet Suomessa. Sen tarkoituksena on selvittää ja selittää ehdollisen rangaistuksen kehitys nykyiseen muotoonsa, joka on herättänyt paljon kritiikkiä. Metodi tutkielmassa on oikeushistoriallinen, joka tutkii oikeusnormien ja oikeudellisen ajattelun kehitystä.
Ehdollinen rangaistus on kehittynyt Suomessa ensin sosiologisen koulukunnan erityisestävien oppien mukaan. Oman leimansa kehitykselle antoi vuonna 1918 käyty kansalaissota, joka kasvatti merkittävästi vankimäärää ja vauhditti ehdollisen rangaistuksen käyttöönottoa. Ehdollinen rangaistus oli varsin suppea ensimmäisinä vuosikymmeninään.
1970-luvulla ehdollinen rangaistus koki suuren murroksen uusklassisen rikosoikeuden muuttaessa ehdollisen rangaistuksen käyttöedellytykset yleisestäviksi. 1960-luvulta alkaen Suomessa huomattiin, että kriminaalipoliittisilla keinoilla ei onnistuta yksittäistä rikoksentekijää parantamaan. Tämän johdosta ehdolliseen rangaistukseen kohdistui suuria muutoksia ja sen käyttöalaa laajennettiin merkittävästi 1976 uudistuksessa. Uusklassinen rikosoikeus lievensi kaikin puolin rangaistusjärjestelmää ja sillä oli vaikutuksensa myös ehdollisen rangaistuksen käyttöedellytysten lievittäjänä.
2000-luvulle tultaessa ehdollisen rangaistuksen käyttöä on pyritty entisestään laajentamaan ja samalla 1970-luvulta alkanut rangaistusjärjestelmän lieveneminen on jatkunut. Tämä on aiheuttanut ehdolliseen rangaistukseen kohdistunutta voimakasta kritiikkiä ja muutospaineita. Tutkielman lopuksi pohditaan tulevaisuuden näkymiä esitetyn kritiikin valossa.
Ehdollinen rangaistus on kehittynyt Suomessa ensin sosiologisen koulukunnan erityisestävien oppien mukaan. Oman leimansa kehitykselle antoi vuonna 1918 käyty kansalaissota, joka kasvatti merkittävästi vankimäärää ja vauhditti ehdollisen rangaistuksen käyttöönottoa. Ehdollinen rangaistus oli varsin suppea ensimmäisinä vuosikymmeninään.
1970-luvulla ehdollinen rangaistus koki suuren murroksen uusklassisen rikosoikeuden muuttaessa ehdollisen rangaistuksen käyttöedellytykset yleisestäviksi. 1960-luvulta alkaen Suomessa huomattiin, että kriminaalipoliittisilla keinoilla ei onnistuta yksittäistä rikoksentekijää parantamaan. Tämän johdosta ehdolliseen rangaistukseen kohdistui suuria muutoksia ja sen käyttöalaa laajennettiin merkittävästi 1976 uudistuksessa. Uusklassinen rikosoikeus lievensi kaikin puolin rangaistusjärjestelmää ja sillä oli vaikutuksensa myös ehdollisen rangaistuksen käyttöedellytysten lievittäjänä.
2000-luvulle tultaessa ehdollisen rangaistuksen käyttöä on pyritty entisestään laajentamaan ja samalla 1970-luvulta alkanut rangaistusjärjestelmän lieveneminen on jatkunut. Tämä on aiheuttanut ehdolliseen rangaistukseen kohdistunutta voimakasta kritiikkiä ja muutospaineita. Tutkielman lopuksi pohditaan tulevaisuuden näkymiä esitetyn kritiikin valossa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4417]