Lahjonnan kohteen henkilöllinen ulottuvuus rikoslain 16, 30 ja 40 lukujen mukaan

Abstract

Lahjusrikokset ovat vaikutuksiltaan laaja-alaisia ja koko yhteiskuntaa koskettavia, eivätkä lahjusrikosten johdosta välittömästi vahinkoa kärsineet tahot saa useinkaan tietoa lahjusrikoksista. Tästä johtuen on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa lahjusrikosten riski on olemassa. Henkilöryhmien määrittely helpottaa tunnistamaan näitä tilanteita, joissa mainitunlainen vallan väärinkäyttö voi tulla kyseeseen.

Tutkielmassa keskitytään lahjonnan kohteen henkilölliseen ulottuvuuteen viranomaistoiminnassa ja elinkeinotoiminnassa. Tutkielmassa lähdetään kuitenkin liikkeelle korruption, lahjonnan ja lahjuksen käsitteiden suppeasta määrittelemisestä. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitkä henkilöryhmät voivat tulla kyseeseen rikoslain 16, 30 ja 40 luvuissa rangaistavaksi säädetyn lahjonnan kohteena ja keihin lahjonta ylipäänsä voi kohdistua.

Lahjonnan kohteen henkilöllisen ulottuvuuden käsittely aloitetaan lyhyellä säädöskehityksen esittelyllä, jossa nostetaan esiin kunkin alan keskeisimmät lainmuutokset ja niiden vaikutukset lahjussäännösten soveltamisalaan. Tämän jälkeen keskitytään lahjonnan kohteen käsitteiden määrittelyyn ja määritelmien ulottuvuus pyritään rajaamaan oikeuskirjallisuudessa esitetyn ja lakien esitöiden perusteella. Ensin käsitellään lahjonta viranomaistoiminnassa, minkä jälkeen keskitytään lahjontaan elinkeinotoiminnassa. Lopuksi perehdytään siihen, mitä viranomaistoiminnan ja elinkeinotoiminnan lahjusrikossäännöksillä pyritään suojelemaan ja siihen, mitä tämä merkitsee lahjonnan kohteen henkilöllisen ulottuvuuden kannalta. Suojeluobjektien näkökulmasta nostetaan esiin muutamia tulkintaongelmia lahjonnan kohteen henkilöllisen ulottuvuuden kannalta ja esitetään avoimiksi jääneitä näkökohtia, joihin ei ole otettu oikeuskäytännössä tarkemmin kantaa.

Julkisen sektorin yksityistämiskehitys on siirtänyt suuren joukon työntekijöitä virkarikossäännösten soveltamisen ulkopuolelle. Lahjusrikossäännösten kannalta muutos on merkinnyt sitä, että henkilöihin sovelletaan virkarikossäännösten sijasta rikoslain 30 luvun elinkeinorikoksia koskevia säännöksiä, joissa on kriminalisoitu lahjominen elinkeinotoiminnassa.

Tutkielmassa nousi esiin mielenkiintoinen huomio siitä, että asepalvelusvelvollisen ja siviilipalvelusvelvollisen kohdalla lahjontasäännökset poikkeavat toisistaan. Näyttäisi siltä, että aktiivinen lahjonta ei ole rangaistavaa sen kohdistuessa siviilipalvelusvelvolliseen, joka suorittaa siviilipalvelusta viranomaisessa. Lainesitöissä tätä eroavuutta ei ole millään tavalla perusteltu.